Pölyttäjä työssään. RONI REKOMAA / LEHTIKUVA / LEHTIKUVA
Kesäkuussa julkaistussa raportissa asiantuntijat varoittavat Eurooppaa kriisistä, ellei EU onnistu estämään pölyttäjien vähenemistä.
Eurooppalaiset vaarantavat oman ruokaturvansa perustan, koska emme kykene tarkastelemaan luontoa kokonaisuutena pitkällä aikavälillä.
Tämä on arvioitu kesäkuussa julkaistussa asiantuntijaraportissa, jossa vaaditaan EU:lta toimia pölyttäjäkadon torjumiseksi. Raportin laatineet tutkijat varoittavat Eurooppaa kriisistä, ellei EU onnistu pysäyttämään pölyttäjien katoamista ja kääntämään pölyttäjäkadon suuntaa.
– Luonnon itseisarvon tulisi olla nähtävissä, eikä vain nopeita taloudellisia voittoja tulisi tavoitella miettimättä, miten kokonaisuus toimii pidemmällä aikavälillä, toteaa STT:lle yksi raportin laatijoista, Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessori Mirella Miettinen.
Raportin laatimiseen osallistui 135 tutkijaa kahdeksasta EU-rahoitteisesta tutkimushankkeesta.
Pölyttäjille aiheutuu haasteita muun muassa suurista viljelyalueista, joilla viljellään vain yhtä kasvilajia.
– Näillä alueilla ei välttämättä ole pölyttäjien tarvitsemia ravintokasveja tai pesä- ja lisääntymispaikkoja. Lisäksi, jos käytetään runsaasti kasvinsuojeluaineita maksimaalisen sadon saavuttamiseksi, se haittaa pölyttäjien selviytymistä, Miettinen selittää.
Ilmastonmuutos vaikuttaa
Euroopassa merkittävimmät villipölyttäjäryhmät ovat yö- ja päiväperhoset. Näiden jälkeen tulevat tutummat kovakuoriaiset, ampiaiset, mehiläiset ja kärpäset. EU:n luokituksen mukaan 10 prosenttia mehiläislajeista, 15 prosenttia perhoslajeista ja 37 prosenttia kukkakärpäslajeista on Euroopassa uhanalaisia.
Raportin mukaan pölyttäjäkato johtuu ihmisen vääristyneestä suhteesta luontoon: ihmiset nähdään luonnosta eristyksissä ja sitä ylempiarvoisina, ja luonto ymmärretään ihmisen käyttöön tarkoitetuksi resurssiksi.
Ilmastonmuutos tuo myös haasteita pölyttäjille.
– Erityisesti pohjoisilla leveysasteilla sään ääri-ilmiöt, kuten tuulisuus, sateisuus ja kuivuus, jotka ovat lisääntyneet, vaikuttavat pölyttäjiin, niiden elinympäristöihin ja itse pölytystapahtumaan kielteisesti, Miettinen toteaa.
Ilmastonmuutoksen vaikutuksia yksittäisiin pölyttäjälajeihin ei kuitenkaan ole Miettisen mukaan vielä laajasti tutkittu.
Elintärkeitä ekosysteemeille ja maataloudelle
Miettisen mukaan pölyttäjät ovat keskeisessä asemassa sekä luonnon ekosysteemeissä että maataloudessa. Pölyttäjillä on merkittävä rooli myös luontokadon torjunnassa.
– Pölytyksestä hyötyvät tai riippuvaiset kasvit tarjoavat ravintoa, suojaa ja pesimäpaikkoja myös muille eläimille.
Globaalisti on arvioitu, että lähes 80–90 prosenttia kaikista kukkivista kasvilajeista joko hyötyy tai on riippuvainen hyönteisten tai muiden eläinten pölytyksestä. Eläinten tarjoamasta pölytyksestä hyötyy noin 75 prosenttia maailman tärkeimmistä viljelykasveista.
Ihmisen tarvitsemia hivenaineita, kuten monia vitamiineja ja antioksidantteja, löytyy lähes yksinomaan viljelykasveista, jotka hyötyvät eläinten välittämästä pölytyksestä.
Arvioiden mukaan tällä hetkellä menetetään vuosittain 3–5 prosenttia hedelmä-, vihannes- ja pähkinätuotannosta riittämättömän pölytyksen vuoksi. Tämä johtaa yli 400 000 ylimääräiseen kuolemantapaukseen vuosittain, koska ihmisillä ei ole riittävästi terveellistä ravintoa saatavilla, Miettinen toteaa.
Maatalouden lisäksi monet eurooppalaiset toimitusketjut ja toimialat ovat riippuvaisia kukkivien kasvien pölytyksestä. Raportissa mainitaan esimerkkeinä muun muassa lääkekasvit, ravintolisät, rehu, kosmetiikka, taide, kulttuuri ja matkailu.
Suuri hintalappu
Pölyttäjäkantojen romahdus aiheuttaisi valtavia taloudellisia menetyksiä, erityisesti Euroopalle.
Jos luonnonvaraisten pölyttäjäkantojen romahdus tapahtuisi vuoteen 2030 mennessä, se maksaisi raportin mukaan maailmanlaajuisesti 34 miljardia euroa vuosittain. Summasta 24 miljardia euroa kohdistuisi Eurooppaan, josta puolet eli 12 miljardia EU-maihin.
Miettisen mukaan pölyttäjien häviämisen riski vaihtelee alueittain.
Suomen ympäristökeskuksen (Syke) aiemman raportin mukaan Suomessa riski ei ole yhtä suuri kuin Välimeren maissa, koska maataloustuotanto ei ole Suomessa niin riippuvainen pölyttäjistä kuin Välimeren alueella.
Vaateena koordinoitu pölyttäjäpolitiikka
Tutkijoiden mukaan suurin este pölyttäjien kantojen elvyttämiselle löytyy EU:n tasolta. Vastuut ovat jakautuneet eri sektoreille, politiikan suunnittelu tapahtuu ylhäältä alas ja eri hallinnonalojen välinen yhteistyö on heikkoa.
– Eli saatetaan tehdä päätöksiä tai toimenpiteitä, joissa ei välttämättä oteta huomioon, miten ne vaikuttavat muilla sektoreilla, Miettinen toteaa.
Miettinen antaa esimerkin sektoriajattelusta: jos ennallistamisasetuksessa pyrittäisiin palauttamaan pölyttäjien elinympäristöjä, toisella sektorilla, kuten maataloudessa tai kemikaalipuolella, saatetaan myöntää lupa käyttää torjunta-aineita, jotka vaikuttavat negatiivisesti pölyttäjiin.
Miettinen vaatii EU:lta konkreettisia ja mitattavia tavoitteita sekä indikaattoreita ongelman ratkaisemiseksi. Hänen mukaansa tulisi olla keino arvioida, miten kasvinsuojeluaineet tai muut kemikaalit vaikuttavat eri pölyttäjälajeihin.