Erityisesti 30–39-vuotiaiden keskuudessa yhä useampi pohtii itsellistä äitiyttä. EMMI KORHONEN / LEHTIKUVA / LEHTIKUVA
Mannerheimin Lastensuojeluliiton palveluissa on havaittavissa, että itsellisen äitiyden toive on yleistymässä. Joidenkin huolena on, tuomitseeko lähipiiri heidän valintansa.
Halutaanko äidiksi vai elääkö lapsettomana? Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) vanhemmuutta pohtiville suunnatussa palvelussa on todettu, että erityisesti 30–39-vuotiaiden keskuudessa yhä useampi harkitsee itsellistä äitiyttä.
Haluanko vanhemmaksi -palvelu julkaistiin maaliskuussa 2021, ja sen kautta vanhemmuuden mahdollisuutta pohtivat ovat voineet käydä anonyymisti nettikirjeenvaihtoa asiantuntijoiden kanssa pohdinnoistaan. Palvelun asiantuntija Heini Björk kertoo, että noin kaksi ja puoli vuotta sitten itsellisen äitiyden mahdollisuus alkoi nousta esiin selkeästi yhä useammin.
Valtaosa asiaa pohtivista on lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä.
– Monet yhteyttä ottavat tuovat esiin, että aika alkaa loppua. Jos sopivaa parisuhdetta ei ole ja halu saada lapsi on voimakas, itsellinen äitiys tulee vaihtoehdoksi, Björk toteaa.
Joillakin pitkä parisuhde on päättynyt lähimenneisyydessä, ja osa ei ole välttämättä koskaan seurustellut. Jotkut toivovat edelleen parisuhdetta, mutta aikapaineen vuoksi eivät voi jäädä odottelemaan, kun taas jotkut kertovat, ettei parisuhde kuulu heidän suunnitelmiinsa lainkaan.
Aikapaine näkyy myös hedelmöityshoidoissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ennakkotiedot osoittavat, että hedelmöitys- ja lahjasoluhoitojen määrä nousi vuonna 2025 korkeammaksi kuin koskaan aikaisemmin, ja yhdeksi syyksi THL mainitsi lasten hankinnan lykkäämisen.
Konkreettista pohdintaa
Björkin mukaan itsellistä äitiyttä harkitsevien ajatukset ovat yleisesti hyvin vastuullisia ja keskittyvät lapsen etuun. Aiheet ovat pitkälti samoja kuin parisuhteessa olevien viesteissä, mutta esimerkiksi oman jaksamisen miettiminen korostuu, kun lapseen liittyviä huolia ei voi jakaa toisen aikuisen kanssa.
– Pohdinta on todella konkreettista. Yhteyttä ottavat monet sellaiset, jotka kaipaavat realistista käsitystä ja ymmärrystä siitä, miten muut ovat selvinneet vanhemmuudesta yksin ja miten käytännön asiat sujuvat.
Esille nousevat myös oma taloudellinen tilanne ja oma terveys. Björk kertoo monen miettivän muun muassa sukurasitteita ja lapselle mahdollisesti periytyviä sairauksia.
Osa kaipaa tukea käsitelläkseen surua, joka ydinperhehaaveen toteutumattomuudesta syntyy. Joissakin tapauksissa syy aiemman parisuhteen päättymiseen voi olla juuri se, ettei lapsihaave ollut yhteinen.
– On iso päätös, jääkö odottelemaan hyvää parisuhdetta, jossa kumppani jakaa lapsihaaveen, vai lähteekö vaikkapa kiireen vuoksi hankkimaan lasta itsenäisesti hakeutumalla hedelmöityshoitoihin, Björk sanoo.
Yksin jääminen pelottaa
Itsellistä äitiyttä pohtiville erityistä on huoli siitä, paheksuvatko tai tuomitsevatko ihmiset valintaa hankkia lapsi yksin. Erityisen suurta huolta aiheuttaa, että lähipiiriltä toivotaan myös konkreettista tukea omaan vanhemmuuteen: Björk kertoo, että tukiverkoston rooli on usein merkittävä, kun ihmiset pohtivat lapsihaavettaan.
Toinen pelko on mahdollinen paheksunta ja huono kohtelu terveydenhuollossa, sosiaalipalveluissa tai neuvolassa.
– Jotkut pelkäävät jäävänsä yhteiskunnassa yksin, Björk toteaa.
Ne, jotka toivovat elämäänsä parisuhdetta, saattavat miettiä, onko uuden kumppanin tapaaminen itsellisenä vanhempana realistista.
– Moni tuo esiin huolen siitä, että meneekö lapsen myötä mahdollisuus parisuhteeseen tulevaisuudessa.