Levyt
Charli XCX
Musiikki, Muoti, Elokuva
Atlantic
On helppo määrittää, milloin henkilöstä tulee poptähti. Se tapahtuu siinä vaiheessa, kun häntä aletaan ylianalysoida.
Levy vaikuttaa luonnosmaiselta, ja se on myös tarkoituksellista.
Tuolloin ulkonäköä saa jokainen vapaasti arvioida. Kysykää vaikka Madonnalta! Jokaisesta liikkeestä muodostuu tarkkaan harkittu viesti ja silmänisku, jonka vain todellinen fani voi havaita. Pophistoriassa näin tapahtui ensimmäisten joukossa Beatlesille, jonka levyiltä löydettiin piiloviestejä Paul McCartneyn kuolemasta alkaen. Ylianalysointi jatkuu edelleen tänä päivänä. Yksinkertaistettuna ilman mystiikkaa kyse oli siitä, että neljä oikeaa ihmistä oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan tekemässä oikeita asioita.
Popmusiikissa tarvitaan taidon lisäksi aina hieman onnea ja myötätuulta. Brittiläinen Charli XCX oli musiikkiharrastajien keskuudessa hyvin tunnettu jo ennen Brat-albumia (2024), mutta oikea-aikainen albumi teki hänestä lopulta supertähden ja muoti-ilmiön, joka levisi myös festareiden tavisyleisön tietoisuuteen.
Bratin tarkoin suunniteltu mukahuolimattomuus resonoi ajassa, jossa kaikki on huolellisesti harkittua. Enemmän kuin albumi, Brat oli kulutusidentiteetti 2020-luvulle.
Charlilla ja hänen tuottajallaan A.G. Cookilla on kyky nähdä, mitä poptähtiydelle kannattaa tehdä. Kun yleisön huomio on saatu tuolla tasolla, sitä on vaikeaa menettää. Samaan tapaan kuin Beatles: studioon ja jotain uutta sisään, menetettävää ei ole.
Musiikki, Muoti, Elokuva on laskelmoitu ja naamioitu kuin rohkeaksi irtiotoksi menestyslevystä. Se on suunniteltu keräämään ylistystä siitä, että tähti ei toista itseään. Samaan aikaan albumi hyödyntää muodikasta nollariestetiikkaa ottamalla vaikutteita esimerkiksi Kelly Clarksonin ja Avril Lavignen kitaravetoisesta voimapopista. Samaa estetiikkaa kuulee myös megasuositun Slayyyterin uudella singlellä. Mutta muoti on levyllä samalla viivalla popin ja elokuvan kanssa.
Levy vaikuttaa luonnosmaiselta, ja se on myös tarkoituksellista. Kuten Brat, myös tämän on tunnuttava joltain aidolta, spontaanilta ja viimeistelemättömältä vastapainona biisileireille ja mittatilaustyölle.
Niin tekstien kuin tuotannon osalta laulut ovat kuin vartissa tehtyjä demoja. Mutta oikein hyviä sellaisia! Lakoninen ja röyhkeä Card Declined on tuotettu viehättävän tönkösti: kuin viehelaatikko hyppisi auton konepellillä matkalla ostoskeskukseen.
Silti aina hieman häiritsee, kun suuri tähti kopioi ja popularisoi jonkin pienemmän artistin tyyliä. Tätä tähdet ovat tehneet David Bowiesta lähtien. Charli ottaa tällä levyllä ilmaisuunsa vaikutteita erityisesti indiebändi Dry Cleaningin Florence Shaw’n lakonisesta puhetyylistä.
Parhaiten luonnosmaisista biiseistä onnistuu sympaattinen Magic Metal Montana, jonka Charli omistaa tuottajalleen Cookille. Tällainen yhteistyön ylistys tähden ja hänen tuottajansa välillä on harvinaista albumilla.
Muoti, musiikki ja elokuva ovat Charlille hänen mukaansa tärkeimmät taidemuodot. Siksi kannessa on Marc Jacobs, John Cale ja Martin Scorsese. Cale vieraili Charlin alkuvuodesta ilmestyneellä Wuthering Heights -soundtrack-albumilla.
Levyn teemoista elokuva jää kuitenkin melko irralliseksi. Ainoa idea teeman sisällyttämiseen on keksitty levyn päättävässä kappaleessa No One Lasts Forever, jossa kuullaan legendaarisen elokuvaohjaaja David Cronenbergin spoken word -osuus. Toki harva poptähti päättää levynsä näin, mutta Charli ja Cook tietävät, miten matalalla aita on. Popissa on tällä hetkellä melko helppoa vaikuttaa erikoiselta.