Polarican entinen toimitusjohtaja Jukka Kristo Lapin käräjäoikeudessa elokuussa 2025. Etualalla Kriston thaimaalainen liikekumppani. JOUNI PORSANGER / LEHTIKUVA / LEHTIKUVA
Lapin käräjäoikeus on tuominnut marjayhtiö Polarica Marjahankinnan entisen toimitusjohtajan Jukka Kriston kahden ja puolen vuoden vankeusrangaistukseen laajassa thaimaalaisia marjanpoimijoita koskevassa ihmiskauppajutussa.
Jutussa syyttäjät katsoivat Kriston ja hänen liikekumppaninsa värvänneen vuonna 2022 uhrit Thaimaasta Suomeen ja ottaneen heidät määräysvaltaansa, saattaakseen heidät luonnonmarjojen keräämiseen liittyvään pakkotyöhön ja muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin.
Syyttäjät vaativat Kristolle vähintään viiden vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta 78 törkeästä ihmiskaupasta, mutta Lapin käräjäoikeus luki Kriston syyksi 78 perusmuotoista ihmiskauppaa.
Kriston thaimaalainen liikekumppani tuomittiin yhdeksän kuukauden vankeusrangaistukseen samoista rikoksista. Hänen osaltaan oikeus otti rangaistusta alentavana seikkana huomioon naiselle syyskuussa annetun ihmiskauppatuomion.
Kyseisessä marjayhtiö Kiantamaa koskevassa asiassa nainen tuomittiin 62 törkeästä ihmiskaupasta kolmen vuoden vankeuteen. Tuomio ei ole lainvoimainen.
Liian optimistisia tietoja
Lapin käräjäoikeus katsoi tuomiossaan, että Kristo harhautti liikekumppaninsa kanssa Thaimaasta värvättyjä marjanpoimijoita ansaintamahdollisuuksista ja poimintaolosuhteista Suomessa.
Poimijoille järjestettiin Thaimassa ennen Suomeen tuloa koulutuksia, joissa annetut tiedot olivat oikeuden mukaan liian optimistisia ja puutteellisia.
Oikeuden mukaan useimmat asianomistajista olivat siinä käsityksessä, että he voivat ahkeralla työllä saavuttaa thaimaalaiseen ansiotasoon verrattuna merkittävän suuruiset tulot poimintatyöstä.
– Pääosalle asianomistajista ei kuitenkaan pitkistä työpäivistä huolimatta kertynyt juurikaan tuloja, koska marjanpoimintatuloista vähennettiin heidän Suomeen matkustamisesta aiheutunut velkansa sekä kulut vastaajien järjestämistä majoituksesta, ruoasta ja autosta peräkärryineen, Lapin käräjäoikeuden tiedotteessa kerrotaan.
Puolen vuoden ansiotuloja vastaava velka
Marjanpoimijat olivat Suomeen saapuessaan velkaantuneet syytetyille. Oikeuden mukaan velan määrä, noin 1 100 euroa, vastaa keskimäärin asianomistajien noin puolen vuoden ansiotuloja Thaimaassa.
– Lisäksi heidän oli tullut taata muiden Suomeen saapuneiden marjanpoimijoiden velkoja päästäkseen Suomeen.
Marjanpoimijoilla ei Suomessa ollessaan ollut juurikaan käyttövaroja. He saivat pienen osan poimintatuloistaan ennakkomaksuna poimintakauden aikana. Tämä raha kului oikeuden mukaan pääosin polttoaineeseen.
– Mahdollinen ylijäävä osuus tuloista maksettiin asianomistajille vasta poimintakauden päätteeksi maasta poistumisen yhteydessä.
Oikeuden mukaan uhrien poimimia marjoja myös punnittiin alakanttiin.
Passit kerättiin
Oikeuden mukaan marjanpoimijat eivät pääosin tunteneet Suomesta ketään eivätkä syytetyt antaneet heille riittävästi tietoa oikeuksistaan Suomessa. Poimijat eivät osanneet thain kielen lisäksi muita kieliä ja heidän koulutustasonsa oli pääosin peruskoulutasoa.
– Heidän (marjanpoimijoiden) passinsa on kerätty leireillä leirinjohtajien haltuun pian Suomeen saapumisen jälkeen. Asianomistajien käyttämissä ajoneuvoissa on ollut gps-seuranta, oikeus kertoo.
Marjanpoimijat ovat oikeuden mukaan olleet taustansa ja asemansa sekä matkasta ja päivittäisistä kuluista kertyneen velan vuoksi riippuvaisia syytettyjen heille tarjoamasta majoituksesta ja ruokahuollosta.
– Heillä ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin jatkaa marjanpoimintaa ja myydä poimimansa marjat kutsujayritykselle sen määräämällä hinnalla, oikeus katsoo.
Oikeuden mukaan marjanpoimijat työskentelivät päivittäin varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan ilman vapaapäiviä – pääosin matka- ja päivittäiskulujen maksamiseksi.
– Poimintatyö on muodostunut pakkotyöksi, käräjäoikeus katsoi.
Ankaroittamisperusteet eivät täyttyneet
Syyttäjä ja asianomistajat vaativat rangaistusta törkeistä ihmiskaupparikoksista, mutta käräjäoikeuden mukaan törkeän ihmiskaupan edellyttämät ankaroittamisperusteet eivät täyttyneet.
Käräjäoikeuden mukaan asiassa jäi näyttämättä, että syytetyt olisivat saattaneet marjanpoimijat näiden ihmisarvoa loukkaaviin elinolosuhteisiin, vaikka muutamissa majoituskohteissa sekä ruokahuollossa oli puutteita ja epäkohtia.
Kristo, liikekumppanina toiminut nainen ja Polarica Marjahankinta velvoitettiin korvaamaan yhteisvastuullisesti asianomistajille eli marjanpoimijoille taloudellisesta menetyksestä ja henkisestä kärsimyksestä yhteensä noin 500 000 euroa viivästyskorkoineen.
Lisäksi Polarica Marjahankinta tuomittiin maksamaan yhteisösakkoa 150 000 euroa. Kristo määrättiin myös viiden vuoden ajaksi liiketoimintakieltoon ja menettämään sotilasarvonsa.
Sekä Kristo että nainen kiistivät syyllisyytensä. Polarica puolestaan kiisti siihen kohdistetun yhteisösakkovaatimuksen.
