Teknologian avulla pyritään saavuttamaan säästöjä ja parantamaan tehokkuutta vanhustenhoidossa. RONI LEHTI / LEHTIKUVA / LEHTIKUVA
Ammattijärjestöt ovat huolissaan siitä, voiko henkilö jäädä ilman sosiaalihuollon palveluja, mikäli hän kieltäytyy teknologiapohjaisista vaihtoehdoista, kuten kotihoidon etäkäynneistä.
Hallitus on tarkentamassa pitkään valmisteltua lakiesitystä, joka liittyy teknologian käyttöön sosiaalihuollossa, erityisesti vanhustenhoidossa. Monimutkainen lakikokonaisuus on saanut kesän aikana lisäyksiä, mutta se herättää edelleen kysymyksiä alan asiantuntijoissa.
Elokuun alussa lausuntokierrokselle lähetetyssä täydentävässä lakiesityksen luonnoksessa pyritään vastaamaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan aikaisemmin esittämiin muutostarpeisiin.
Erityistä huomiota on kiinnitetty siihen, miten asiakkaan perusoikeudet voidaan ottaa huomioon käytettäessä esimerkiksi videovälitteisiä etäkäyntejä tai asiakkaan toimintaa seuraavaa sensoriteknologiaa. Sääntelyssä halutaan paremmin huomioida asiakkaan ymmärryskyky, eli esimerkiksi se, pystyykö hän tietoisesti hyväksymään teknologian käytön osana palveluaan.
Ero kuvaavan ja muun teknologian välillä
Esitykseen on lisätty uusi kohta, jossa säädetään teknologisista ratkaisuista, joilla voidaan seurata asiakkaan liikettä, ääntä, toimintakykyä, olosuhteita tai sijaintia.
– Teknologinen ratkaisu voisi esimerkiksi havaita asiakkaan poistumisen asunnosta, pitkäaikaisen liikkumattomuuden, kaatumiseen viittaavan tapahtuman tai muun sellaisen tilanteen, joka voi vaatia henkilöstön toimenpiteitä, esityksessä todetaan.
Hyvinvointiteknologiayhtiö MariCaren liiketoiminnan kehityspäällikkö Mervi Peltonen pitää sääntelyä tärkeänä. Peltosen mukaan siinä tulisi kuitenkin tarkentaa eroa ei-kuvantavan ja kuvantavan teknologian välillä.
– Yksityisyyden kannalta on merkittävä ero siinä, tallennetaanko tai välitetäänkö kuvaa ihmisestä vai havaitaanko vain liikettä, Peltonen toteaa STT:lle.
MariCare valmistaa älylattioita ja hoivatutkia, joiden teknologiassa ei käytetä kuvaa tai ääntä. Yhtiö hyödyntää liikkumisen seurantaan lattiasensoreita ja tutkateknologiaa.
Sääntelyn epätarkkuus jättää Peltosen mukaan tulkinnanvaraa esimerkiksi siitä, voiko teknologiaa jatkossa käyttää saniteettitiloissa.
– Merkittävä osa iäkkäiden ja toimintarajoitteisten henkilöiden kaatumisista tapahtuu juuri wc- ja pesutiloissa. Jos teknologian käyttö näissä estetään kokonaan, menetämme mahdollisuuden havaita vaaratilanteita ajoissa, hän huomauttaa.
Voiko asiakas jäädä ilman hoitoa?
Sosiaali- ja terveysministeriön saamissa lausuntopalautteissa kiitellään esityksen lähtökohtaa asiakkaan itsemääräämisoikeuden kunnioittamisesta. Sääntely nähdään tärkeäksi asiakkaiden yhdenvertaisen kohtelun sekä asiakkaiden ja työntekijöiden oikeusturvan kannalta.
Kritiikkiäkin on esitetty.
Esityksen perustelujen mukaan asiakkaalla on oikeus kieltäytyä hänelle tarjotuista sosiaalihuollon palveluista, mutta hänellä ei ole subjektiivista oikeutta mihinkään tiettyyn palveluun tai sen toteuttamistapaan.
Ammattiliitto Tehyn mukaan esityksessä tulisi painottaa enemmän sitä, ettei haavoittuvassa asemassa olevaa sosiaalihuollon asiakasta voi missään tilanteessa jättää ilman palvelua tai heitteille, vaikka hän kieltäytyisi teknologisen ratkaisun käyttöönotosta.
– Tehyn huoli liittyy edelleen siihen, että hyvinvointialueilla saatetaan tehdä säästösyistä päätöksiä, joiden seurauksena tietyille asiakasryhmille tarjotaan palvelujen toteuttamistapana yksinomaan teknologisia ratkaisuja, kuten kotihoidon etäkäyntejä tai lääkeannosteluautomaatteja, lausunnossa todetaan.
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Super on samoilla linjoilla. Sen mukaan asiakkaan palveluvaje lisää myös ammattihenkilöiden eettistä kuormittumista.
Saako muistisairas päättää?
Teknologisilla ratkaisuilla voidaan usein parantaa turvallisuutta sosiaalihuollon toimintayksikössä asuttaessa tai edistää itsenäistä elämää kotona helpottaen samalla omaisten elämää, toteaa Muistiliitto lausunnossaan. Liitto kiinnittää huomiota esityksen uuteen kohtaan poikkeustilanteista, joissa asiakas ei kykene ymmärtämään teknologisen ratkaisun merkitystä palvelussaan tai joissa hänen omaa tahtoaan ei enää saada selvitetyksi.
Lausunnossa todetaan, että muistisairaus ei itsessään merkitse päätöksentekokyvyn puuttumista.
– Päätöksentekokyky on aina asia- ja tilannekohtainen ja se voi myös vaihdella. Muistisairauden edetessä henkilön oma tahto voi lisäksi ilmetä käyttäytymisen, eleiden tai muun ei-sanallisen ilmaisun kautta.
Liiton mukaan sääntelyssä tulisi nykyistä selvemmin turvata asiakkaan aiemmin ilmaiseman tahdon huomioon ottaminen.
– Asiakas on saattanut ilmaista tahtonsa aiemmin kirjoittamassaan hoitotahdossa tai hoivaa koskevissa hoivatoiveissaan.
Täydentävä lakiesitys on tarkoitus käsitellä vuoden 2027 talousarvion yhteydessä. Lakimuutosten on tarkoitus tulla voimaan ensi vuoden alusta.