Wolfgang Ischinger, Münchenin turvallisuuskonferenssin (MSC) puheenjohtaja, pitää tiedotustilaisuuden ennen tulevaa MSC:tä maanantaina. Kuva: Kay Nietfeld/dpa.
Maailma on astunut vaaralliseen aikakauteen, jota leimaa ”tuhoamispolitiikka”, joka asettaa instituutioiden purkamisen asteittaisen uudistamisen edelle, kertoo Münchenin turvallisuuskonferenssin raportti ennen tämän viikon vuosittaista kokousta, raportoi dpa.
MSC kokoaa yhteen noin 65 maailman johtajaa, lähes 100 ulko- ja puolustusministeriä, korkeita sotilasjohtajia ja merkittäviä päättäjiä kolmen päivän keskustelujen ajaksi, jotka alkavat perjantaina.
Yksi merkittävimmistä vieraista, jotka odotetaan Müncheniin, on Yhdysvaltojen ulkoministeri Marco Rubio, ja Ukrainan presidentti Volodymyr Zelensky on myös mukana. Friedrich Merz tekee debyyttinsä konferenssissa Saksan liittokanslerina.
Tapahtuma, joka pidettiin ensimmäisen kerran vuonna 1963, on kehittynyt suhteellisen tuntemattomasta kokoontumisesta kylmän sodan strategien keskuudessa johtavaksi foorumiksi Naton, transatlanttisten suhteiden ja lännen johtaman globaalin järjestyksen tukijoille.
Tämän vuoden konferenssi keskittyy kuitenkin näiden suhteiden ja diplomaattisten normien purkamiseen.
Vuoden 2026 Münchenin turvallisuusraportti, joka julkaistiin maanantaina ja joka määrittelee konferenssin teemat, syyttää radikaalista muutoksesta suurelta osin Yhdysvaltojen presidenttiä Donald Trumpia, jota kuvataan ”säännöille kirveellä lyöjänä” ja ”bulldozeripolitiikan” harjoittajana.
Kuitenkin Trump on vain voimakkain ilmentymä laajemmasta ilmiöstä, joka tapahtuu useissa maissa.
”Monissa länsimaissa tuhoamista suosivat poliittiset voimat saavat yhä enemmän jalansijaa,” kirjoittaa raportin taustalla oleva asiantuntijaryhmä, jonka otsikkona on ”Tuhoamisen alla”.
Vakiintuneita päättäjiä ei enää nähdä johtajina, vaan ”status quon vartijoina” ja halvaantuneen poliittisen järjestelmän hallinnoijina, joka ei enää vastaa enemmistön tarpeisiin.
Synkkä tulevaisuuden näkymä
Raportin osana konferenssi julkaisi tulokset kyselystä, joka tehtiin useissa maissa sen selvittämiseksi, parantaako nykyinen hallituksen politiikka tulevien sukupolvien näkymiä.
Kiinassa 80 % vastaajista odottaa parannuksia, kun taas Intiassa samaa mieltä on 61 %. Yhdysvalloissa vain 31 % jakaa tämän näkemyksen. Euroopassa odotukset ovat vielä alhaisemmat, Italiassa 22 %, Britanniassa 20 %, Saksassa 13 % ja Ranskassa vain 12 % uskoo parempiin lopputuloksiin.
MSC:n puheenjohtaja Wolfgang Ischinger kirjoittaa raportin esipuheessa, että ”syvä epävarmuus” ravistelee maailmaa, mutta erityisesti Eurooppaa.
”Harvoin konferenssin viimeaikaisessa historiassa on ollut niin monta perustavaa laatua olevaa kysymystä käsiteltävänä samaan aikaan: Euroopan turvallisuudesta, transatlanttisen kumppanuuden kestävyydestä ja kansainvälisen yhteisön kyvystä hallita yhä monimutkaisempaa ja kiistanalaisempaa maailmaa,” Ischinger toteaa.
Trumpin politiikan hyväksyntäluvut olivat heikkoja monissa maissa.
Jopa Yhdysvalloissa vain 39 % katsoo, että hänen politiikkansa ovat hyviä maalle, ja 37 % uskoo niiden hyödyttävän maailmaa, kun taas noin puolet vastaajista arvioi niitä haitallisiksi.
Epäröinti on voimakkainta Kanadassa ja Saksassa. Noin 77 % kanadalaisista odottaa negatiivisia seurauksia maalleen ja 71 % maailmalle. Saksassa vastaavat luvut ovat 72 % ja 69 %.
Yhdysvaltojen ulkopuolella Trumpin politiikasta myönteisimpiä näkemyksiä löytyy Brasiliasta, Intiasta ja Kiinasta.
Tulokset perustuvat noin 1 000 ihmisen kyselyihin jokaisesta G7-maasta sekä Brasiliasta, Kiinasta, Intiasta ja Etelä-Afrikasta marraskuussa.
Vaateet suuremmasta itsenäisyydestä Washingtonista
Raportissa todetaan, että säännöistä sitoutuneet maat on järjestäydyttävä, vahvistettava itseään ja pyrittävä lähestymistapoihin, jotka eivät riipu Washingtonista.
Se varoittaa, että ne, jotka jäävät sivustakatsojiksi, riskeeraavat päätyvänsä ”suuren vallan politiikan armoille”.
Välttääkseen tämän hallitusten on ”nostettava panoksia” investoimalla enemmän omiin kykyihinsä ja tekemällä tiivistä yhteistyötä, samalla kun ne osoittavat äänestäjille, että merkittävät uudistukset voivat tuottaa parempia tuloksia kuin ”laajamittainen tuhoamispolitiikka”.
