Photo: Finnish Institute of International Affairs (FIIA).
Venäjän vaikutustoiminta on hyödyntänyt tiettyjä piirteitä Venäjän ja Suomen välisessä suhteessa, ja tämä on osittain ollut menestyksekästä, ilmenee torstaina julkaistusta tutkimuksesta.
Valtion rahoittama tutkimus, joka on toteutettu yhdessä Helsingin yliopiston ja Tampereen yliopiston kanssa, on tarkastellut Venäjän laaja-alaisia vaikutustoimia Suomea kohtaan 2000-luvulta lähtien sekä niiden vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan ja päätöksentekoon, kerrotaan valtion tiedotteessa.
Tutkimuksessa todetaan, että tietyt suomalaisen poliittisen kulttuurin piirteet – kuten vahva konsensuksen suosiminen ja varovaisuus Venäjää koskevassa julkisessa keskustelussa – ovat vaikeuttaneet epäsuorien vaikutusmuotojen tunnistamista, erityisesti energiaan ja investointeihin liittyvissä kysymyksissä. Sen sijaan Venäjän pakottavammat vaikutuskeinot, kuten maahanmuuton hyödyntäminen, ovat yleensä osoittautuneet vähemmän tehokkaiksi.
Suomen kyky torjua näitä vaikutusmuotoja on saanut tukea kattavasta turvallisuusmallista ja vahvasta turvallisuuspolitiikan konsensuksesta.
Tutkimuksessa tehdyt arvioinnit perustuvat laajoihin asiakirjalähteisiin, haastatteluaineistoon sekä tutkijoiden syvälliseen tietämykseen keskeisistä toimijoista ja toimintaympäristöstä.
Suomen Ulkopoliittisen Instituutin johtava tutkija Sinikukka Saari, joka johti tutkimusta, toteaa, että tutkimuksen lähestymistapa poikkeaa jonkin verran aikaisemmasta kirjallisuudesta käytetystä.
“Meidän tapamme määritellä laaja-alaiset vaikutusyritykset on kattavampi kuin mitä on tyypillistä länsimaissa käytetyssä tutkimuskirjallisuudessa ja virallisissa strategioissa, mutta se on hyvin linjassa Venäjän käsityksen ja toiminnan kanssa,” Saari sanoi.
Tutkimuksen mukaan Venäjän keskeinen tavoite Suomea kohtaan 2000-luvulla oli pitää se lännen sotilasliiton ulkopuolella.
Suomen Ulkopoliittisen Instituutin vanhempi tutkija Matti Pesu korostaa, että Suomen päätös liittyä Natoon huhtikuussa 2023 ei johtunut ongelmista kaksipuolisissa suhteissa.
“Päätös oli ensisijaisesti reaktio Venäjän aggressiiviseen sotaan Ukrainassa, ei seurausta tyytymättömyydestä Venäjän toimintaan Suomea kohtaan,” Pesu sanoi.
Poliittisen historian professori Juhana Aunesluoma, joka osallistui tutkimukseen, toteaa, että Suomen ja Venäjän välinen suhde on ollut vahvasti historiallisesti jatkuva.
“2000-luvulla suhde perustui edelleen osittain ajatukseen erityisyydestä. Tällöin Suomi oli taipuvainen tarkastelemaan suhdettaan Venäjään pääasiassa kaksipuolisesta näkökulmasta,” Aunesluoma sanoi.
