Leijonien päävalmentaja Antti Pennanen ja kapteeni Aleksander Barkov (taustalla) saivat kiitosta maailmanmestarijoukkueelta. RONI REKOMAA / LEHTIKUVA / LEHTIKUVA
Joukkuekaveri ylistää Barkovia erinomaiseksi kiekkolahjakkuudeksi.
Antti Pennasesta tuli sunnuntai-iltana Sveitsin Zürichissä vasta kolmas valmentaja, joka on vienyt Suomen jääkiekon miesten maajoukkueen maailmanmestaruuteen. Pennanen edustaa myös valmentajuuden kehittymistä aikaisempien sukupolvien mestarivalmentajien jälkeen.
Vuoden 1995 maailmanmestareiden valmentaja Curt Lindström ja kolme MM-kultaa sekä olympiavoitto Leijonien kanssa saavuttanut Jukka Jalonen ovat molemmat koulutukseltaan opettajia.
Pennanen aloitti kuitenkin jo parikymppisenä valmentajakoulutuksen, mutta se ei ollut ainoa koulutus, jonka hän on hankkinut. Terapeutin koulutuksen hän aloitti uskoen sen parantavan hänen taitojaan jääkiekkovalmentajana.
Ajatus koulutuksen mielettömyydestä valkeni Pennaselle nopeasti, mutta hän päätti silti suorittaa sen loppuun.
Tämä kertoo päävalmentajan monipuolisesta kiinnostuksesta ihmisiin ja valmentamiseen.
– Hän on luonut joukkueeseen erinomaisen tunnelman. Mieli, keho… miten ne toimivat. Sieltä tulee hyviä asioita meille kaikille, että miten olla läsnä aina, kun astuu kentälle. Se on varmasti se tärkein asia, Jesse Puljujärvi kuvasi Pennasen vaikutusta.
Pennanen ammentaa ideoita myös muista urheilulajeista. Hän on maininnut vaikuttajikseen muun muassa koripallon valmentajakomeetta Tuomas Iisalon sekä tämän mentorin Harri Mannosen.
Heidän tavallaan Pennanen näkee joukkueen monimutkaisena järjestelmänä, joka koostuu ihmisistä, joista jokainen on myös monimutkainen järjestelmä. Peli on kahden monimutkaisen järjestelmän välinen konflikti.
"Oli silloin jo huippuvalmentaja"
Pennasen päävalmentajakauden ensimmäiseen vuoteen mahtui Four Nations -turnaus ja olympialaiset, joissa NHL-pelaajat osallistuivat. Nämä ovat vaativimpia paikkoja, joihin Leijonien päävalmentaja voi päästä.
Onko Zürichin MM-kisoissa valmentanut Pennanen näiden kokemusten jälkeen erilainen valmentaja kuin aikaisemmin?
Ei ainakaan leijonakonkari Sakari Mannisen mielestä.
Manninen pelasi Pennasen valmennuksessa jo kymmenen vuotta sitten, kauden 2016–2017 HPK:ssa, eikä hän havainnut suurta muutosta Pennasen valmennustyylissä kymmenen vuoden takaisesta.
– Oli silloin jo huippuvalmentaja. En osaa oikein sanoa, miten hän olisi muuttunut. Vaativa, mutta pelaajat ovat keskiössä. Huippuvalmentaja. Loppujen lopuksi tämä on pelaajien peli. Me olemme siellä kaukalossa, Manninen totesi.
Four Nationsin ja olympialaisten merkitys oli se, että Pennasella on henkilökohtaista kokemusta huippujääkiekon tämän hetken suuntauksista. Ne ovat samankaltaisia kuin muissakin invaasiopeleissä, kuten jalkapallossa ja koripallossa. Aika ja tila pyritään ottamaan vastustajilta pois, intensiivisyys ja tempo kasvavat.
Se, mikä jalkapallossa tunnetaan Jürgen Kloppin Gegenpressinginä eli vastaprässinä ja koripallossa hyökkäyslevypallopelissä tägäämisenä, näkyy myös Pennasen Leijonissa, jossa päävalmentaja ei aina korosta tiivistä viisikkopelaamista.
Nyt viisikkoa saa venyttää, jopa revitellä, kunhan puolustaminen alkaa mahdollisimman korkealta. Puolustajatkin luistelevat puolustaessaan enemmän eteenpäin kuin taaksepäin, kun vastustajan hyökkäys pyritään pysäyttämään jo ennen kuin se ylittää oman siniviivan. Tietyt periaatteet on sovittu etukäteen, mutta mitä enemmän pelaajat itse ratkaisevat pelin tuomia haasteita, sitä parempi.
Toki Leijonat osasivat edelleen sulkea väylät keskialueella, jos tilanne niin vaati, kuten Kanada sai MM-välierän kolmannessa erässä karvaasti kokea.
"Ei ole sattumaa"
MM-kisoissa menestyminen riippuu päävalmentajasta huolimatta siitä, kuinka monta kärkipelaajaa joukkueeseen saadaan NHL:stä. Zürichin MM-kisoissa Pennanen sai käyttöönsä Suomen vankkurien eteen todellisia tähtiä.
Jos mukaan lasketaan vain yhden ottelun jälkeen turnauksen keskeyttänyt Teuvo Teräväinen, Leijonilla oli MM-kisoissa neljätoista NHL-pelaajaa. Heistä peräti yhdeksän oli pelannut joko viime vuoden Four Nationsissa tai olympialaisissa, eli he kuuluvat suomalaisten kiekkoilijoiden parhaimmistoon.
Heidän joukossaan yksi erottui edukseen.
Aleksander Barkovin – suomalaisen jääkiekon "ultimatum-johtajan", kuten apuvalmentaja Mikko Manner kuvasi – saapuminen MM-kisoihin tarjosi Leijonille mittaamattoman lisän. Päävalmentajan tehtävä helpottuu, kun joukkueen johtava pelaaja on myös joukkueen ahkerin pelaaja.
Muut pelaajat ylistivät Barkovia yksimielisesti.
– Kaikki varmasti näkevät, millainen hän on ihmisenä. Ei juuri tee itsestään numeroa. Erittäin intohimoinen urheilija. Tekee kaiken viimeisen päälle, kova treenaamaan. Poikkeuksellinen taito, jota muilla ei ole, Sakari Manninen arvioi kapteenia.
Manninen, 34, pelasi Zürichissä ensimmäistä kertaa Barkovin kanssa samassa joukkueessa.
– Kun siihen pakettiin lisätään vielä se, millainen hän on ihmisenä, siinä on kaikki elementit, jotka tekevät huippukiekkoilijan. Ei ole sattumaa, että hän on voittanut kaksi Stanley Cupia ja on joukkueen kapteeni NHL:ssä. Poikkeuksellinen kiekkolahjakkuus, eikä vain lahjakkuus, vaan myös kova treenaaminen. Ja henkinen puoli myös, Manninen jatkoi.