Kovaa hintaa vedonlyönnin tappiostaan maksava Tomas Wikblom on toistaiseksi hyväntuulinen. Kuva: Tomas Wikblomin arkisto
Perhe pitää uusikaarlepyyläistä Tomas Wikblomia hulluna.
Ei sentään sanan varsinaisessa merkityksessä vaan pikemmin humoristisella tavalla ”kajahtaneena”.
Urheiluseura IF Minkenin varapuheenjohtaja erehtyi lyömään talvella vedon, johon pani hurjan panoksen.
Wikblom, 57, lupasi kävellä Inarista 800 kilometrin matkan kotiinsa, mikäli hänen seuransa nuoret hiihtäjät häviäisivät huhtikuun SM-viestissä isäntäjoukkue Inarin Yritykselle.
Hänen vastapelurinaan oli Yrityksen paljon vanhempi hiihtovaikuttaja Kari Kyrö, joka olisi epäreilussa vedossa selvinnyt häviöstään vain pullakahvien tarjoamisella Wikblomille.
– Käytämme samaa voitelupalvelua inarilaisten kanssa, ja kun hyväntuulinen 82-vuotias mies tuli voitelurekalla sisään talvella Rukan Suomen Cupissa, minä vain extempore löin tuollaisen vedon. Ei ole kivaa, mutta näin se vain meni, Wikblom taustoittaa pähkähullua lupaustaan.
Uusikaarlepyyläinen oli voitonvarma, mutta kalpatenhan hänelle lopulta kävi.
Inarin Yritys sijoittui huhtikuun SM-viestissä neljänneksi kymmenkunta sekuntia ennen uusikaarlepyyläisiä.
IF Minkenin ankkuriosuuden hiihti varapuheenjohtajan poika Melker Wikblom.
– Viesti oli tiukkaa vääntöä seurojemme kesken, ja yleisöllä riitti jännitettävää loppuun asti. Rukalla lyömämme veto oli tullut julkisuuteen Ylen lähetyksen kautta, Wikblom kertoo.
Tomas Wikblom (vas.) ja Kari Kyrö löivät vetoa. Kyrö voitti.
Wikblomille jäi hiukan jossiteltavaa.
– Inarin ankkuri onnistui pudottamaan Melkerin kannoiltaan puoli kilometriä ennen mäen huippua ennen helpompaa ja alamäkistä loppuosuutta. Poikani on hyvä kirimies, joten miten sitten olisi käynyt.
Eihän poikasi tehnyt källejä ja hävinnyt tahallaan?
– Ei. Olimme hyvissä väleissä ja olemme edelleen. Hän teki kaiken, mihin pystyi, isä vastaa hymyssä suin.
Vedon peruminen olisi ollut häpeällistä, enkä olisi sen jälkeen kehdannut enää mennä hiihtokisoihin.
Wikblom oli salaa toivonut, että hänen yltiöpäinen vetonsa olisi unohtunut kansalta ennen SM-viestiä.
– Eihän se mihinkään unohtunut, ja jouduin paikalla vielä Ylen tv-kameroiden eteen asian kanssa.
Wikblom olisi saanut vielä kisapaikalla perua vedon, mutta tämä ei sopinut hänen luonteelleen.
– Vedon peruminen olisi ollut häpeällistä, enkä olisi sen jälkeen kehdannut enää mennä hiihtokisoihin. Sitä paitsi minulla oli tunne, että hoidamme homman.
– Perheeni oli kyllä sitä mieltä, että olen hullu ja että minun olisi pitänyt kuunnella heidän mielipidettään.
Nyt jääräpäinen ja kunnianhimoinen pohjalainen maksaa vetoaan.
Kesälomalle jäänyt turkisten välittäjä aloitti patikointinsa perjantaiaamuna. Hänellä on reissussa huoltajana kittiläläinen ystävä matkailuauton kanssa.
Urheilupiirien hurtteja sloganeja on sanonta: vain lahjattomat treenaavat.
Kuinka paljon sinä harjoittelit kävelyä keväällä ja kesällä?
– En yhtään, mutta tällainen ei ole suositeltava tapa. Kunnioitan tämän jälkeen kaikkia, jotka pitävät omaa terveyttään ja kuntoaan kunnossa.
Wikblom ei yltänyt ensimmäisenä kävelypäivänään 70 kilometrin tavoitteeseensa.
– En millään pystynyt siihen. Pääsin 43 kilometriin, hän kertoo puhelimessa maantien varresta Ivalon eteläpuolelta.
– Tänään lauantain aikana pitäisi ohittaa Saariselkä. Siellä tulee vastaan 4,5 kilometrin nousu, Wikblom kauhistelee.
Vedonlyöjä ei ole varma, selviääkö hän koko urakastaan.
– Koska en pysty ottamaan siihen kantaa, se on merkki, että olen vähän negatiivinen. Eilisen jälkeen oli kyllä kipeät jalat, mutta nyt tuntuu taas yllättävän hyvältä. Mieluummin sitä kävelisi kuitenkin soratiellä kuin asvaltilla.
– Yritetään vain mennä päivä kerrallaan. En voi miettiä 500 kilometriä eteenpäin, koska silloin tästä vasta raskasta tulisi. Ei ole mahdotonta, vaikka onnistuisin kävelemään koko matkan, mutta omaa terveyttäni en aio vaarantaa, jos sairastun.
Haluan, että hiihto saa näkyvyyttä, mutta mieluummin toki urheilun kuin seuran hullun varapuheenjohtajan kautta.
Huoltaja pystyy hieromaan Wikblomin kipeitä jalkoja. Suurempana huolena hän pitää rakkojen syntyä.
– Positiivisella mielellä kuitenkin mennään, vaikka täällä sataa vettä ja tuulee aika kovaa.
Wikblom pitää tempaustaan myös pr-asiana.
– Haluan, että hiihto saa näkyvyyttä, mutta mieluummin toki urheilun kuin seuran hullun varapuheenjohtajan kautta. Väärinpäinhän tämä menee, mutta sekin on vain hyväksyttävä.
Hän kertoo, että IF Minkenin seuraajien määrä on kasvanut kävelyhaasteen ansiosta alkusyksynä 500:stä 1 200:een.
– Tämä juttuni on isompi kannanotto yleisölle kuin Aleksander Ståhlbergin SM-kulta, ja se pelottaa minua. Hulluus kiinnostaa enemmän kuin nuoren kaverin Suomen mestaruus.
– Tämä kertoo, missä mennään, mutta kansa päättää, kansa päättää.
IF Minkeniä edustava Ståhlberg voitti keväällä 50 kilometrin SM:n perinteisellä hiihtotavalla.
Seura sponsoroi ja on kiitettävästi mukana Wikblomin tempauksessa. Hän toivoo olevansa myös esimerkkinä nuorille urheilijoille.
– Tämä on näyttö omille urheilijoillemme, että lupauksista täytyy pitää kiinni eikä saa antaa helposti periksi. Täytyy taistella loppuun asti.
Wikblom ei ole normaalisti kovin innokas vedonlyöjä. Hän korostaa tekevänsä kaiken aina täysillä ilman panoksiakin.
– Koen, että urheilussa hyvä ilmapiiri ja hauskanpito yhdessä ovat hyvin tärkeitä. Silloin pitää panna itsensä välillä kunnolla peliin, ja nyt käveli köpelösti.
Yhden asian hän on visusti päättänyt maantien poskessa.
– En lyö enää vetoa. Se on ihan selvä.
