Pitkään HIFK:n kasvatiksi tunnettu Jarkko Ruutu siirtyi NHL-uransa päätyttyä Jokereihin, jossa hän pelasi uransa kolme viimeistä kautta vuosina 2011–2014. Petteri Paalasmaa / All Over Press
Jarkko Ruudun nimi on vahvasti sidoksissa NHL:ään, mutta hänen tarinansa sai alkunsa Helsingissä. HIFK:n juniorijoukkueen läpikäynyt hyökkääjä nousi 1990-luvulla seuransa edustusjoukkueeseen aikana, jolloin suomalainen jääkiekko teki nopeita edistysaskelia kansainväliselle tasolle.
Siirtyminen juniorikiekosta miesten peleihin tapahtui vähitellen, mutta nuorelle pelaajalle se oli samalla merkki siitä, että unelmat alkoivat toteutua.
Jarkko Ruutu paljastaa suomalaiskiekon suurimman kehityskohteen – ratkaiseva ero syntyy muualla kuin jäällä
Jarmo Kekäläinen näki Jarkko Ruudun työn läheltä, nyt hän kertoo miksi NHL-seura palkkasi suomalaisen
– Yhtenä kesänä harjoittelin liigajoukkueen mukana, ja kun olin käytännössä siirtymässä liigaan, lähdin vielä vuodeksi yliopistoon. Sen jälkeen hyppäsin suoraan liigaan seuraavana vuonna, Ruutu kertoo.
Nuoren pelaajan unelma konkretisoitui nopeasti. HIFK:ssa kasvanut Ruutu sai kokea myös sen, mitä menestyspaineet Suomen suurimmissa jääkiekkoseuroissa tarkoittavat. Hän pitää jälkikäteen seuran vaikutusta uralleen merkittävänä.
– Sillä oli suuri merkitys. HIFK oli hyvin valmentajakeskeinen organisaatio, ja myös urheilujohdolla oli iso rooli. Koko toimintaympäristöllä oli vaikutusta omaan uraani.
Vuonna 1998 HIFK juhli Suomen mestaruutta. Samana vuonna myös Ruudun ura sai uuden suunnan, kun tie vei vähitellen kohti Pohjois-Amerikkaa. Vaikka mestaruus oli luonnollisesti tärkeä saavutus, Ruutu ei pidä sitä varsinaisena uransa käännekohtana.
– Ehkä se mestaruus ei ollut mikään sellainen asia, joka olisi muuttanut kaiken. Enemmän merkitystä oli päivittäisellä tekemisellä ja toimimisella. Mestaruuksia ei voi suunnitella. Siinä pitää osua todella moni asia kohdalleen. Päivittäinen ympäristö, pelaajat ja valmennus ovat niitä asioita, jotka valmistavat eteenpäin.
Jarkko Ruudun tavaramerkkeihin kuuluivat fyysinen peli, jatkuva kamppailu maalinedustoilla ja kyky päästä vastustajan ihon alle. Mika Strandén
Jo Suomessa Ruutu erottui pelaajana. Fyysisyys, tunne ja kyky päästä vastustajan ihon alle muodostuivat vähitellen hänen tavaramerkeikseen. Omaleimainen pelityyli ei kuitenkaan ollut tietoinen projekti.
– En sitä varsinaisesti miettinyt. Pelattiin parhaamme mukaan, ja se tuli tavallaan luonnostaan. HIFK-vuosien aikana siihen tuli tietynlaista rosoisuutta, ja Pohjois-Amerikassa se muokkautui edelleen. Joukkueissa oli paljon taitavia pelaajia, joten piti löytää rooli, jossa pystyin tuottamaan lisäarvoa joukkueelle.
Ennen kansainvälistä läpimurtoa matkaan mahtui myös vaikeita hetkiä. Ruutu ei kuitenkaan nimeä yhtä ratkaisevaa oppituntia.
Olen ylpeä koko siitä ajasta, jonka sain pelata NHL:ssä.
– Se oli enemmän päivittäistä työtä ja kilpailua arjessa. Joutui jatkuvasti suorittamaan omalla ylärajallaan. Joukkueessa oli paljon nuoria pelaajia, jotka olivat menossa eteenpäin. Kulttuuri ja valmennus vaativat paljon. Myös odotukset olivat korkeita sekä johdon että pelaajien puolelta.
Kun siirto NHL:ään lopulta toteutui, ero suomalaisen huippukiekon ja maailman kovimman sarjan välillä tuli nopeasti selväksi.
– Ero oli valtava. Pelinopeus oli ehkä suurin asia. Tietenkin myös taitotaso. Käytännössä joka osa-alueella oltiin ihan eri sfääreissä. Pelin ennakointi nopeutui todella paljon.
NHL:ssä Ruutu löysi nopeasti paikkansa. Vaikka hänestä ei koskaan tullut sarjan kirkkaimpia pistetähtiä, hänen arvonsa joukkueille rakentui muista vahvuuksista. Hänestä tuli pelaaja, jota vastaan kukaan ei halunnut pelata.
Ruutu tunnettiin pelaajana, joka herätti voimakkaita tunteita. Hän itse näkee siinä sekä luontaista kilpailuviettiä että tietoista pelin ymmärtämistä.
– Olen kilpailullinen ihminen ja yrittänyt aina opiskella peliä ja sitä, mitä kentällä tapahtuu. Fyysinen peli on osa jääkiekkoa, mutta myös henkinen peli. Jos pystyy horjuttamaan vastustajaa tai vaikuttamaan hänen ajatuksiinsa, sekin on osa kokonaisuutta.
Hänen mukaansa tunteiden merkitystä vähätellään nykykiekossa liikaa.
– Siitä puhutaan nykyään liian vähän. Tunnetta pitää saada olla. Sen pitää saada välillä läikkyä. Se tuo peliin tietynlaista maustetta. Mitä enemmän tunnetta kentällä on, sitä viihdyttävämpää peli on katsojille. Se tuo näkyvyyttä sarjalle ja hyödyttää koko lajia.
Voimakas pelaajaprofiili seurasi mukana koko uran ajan. Maine toi mukanaan sekä etuja että haittoja, mutta kokonaiskuva jää Ruudun mukaan selvästi positiiviseksi.
– Molemmat asiat seuraavat toisiaan, mutta plussan puolelle se jää. Ilman sitä en olisi pelannut NHL:ssä niin pitkään, enkä välttämättä olisi pelannut siellä ollenkaan. Se oli iso osa minun pelaajaprofiiliani. Se oli selkeästi enemmän hyödyksi kuin haitaksi.
Sääntömuutosten myötä fyysisen pelaamisen merkitys on vähentynyt, mutta ei kadonnut.
Jarkko Ruutu (vas.) teki pitkän uran NHL:ssä. Kuvassa hän kamppailee tilanteesta New York Rangersin tähtihyökkääjän Jaromir Jagrin kanssa pudotuspeleissä vuonna 2008. Archie Carpenter / All Over Press
Yli 650 NHL:n runkosarjaottelua neljässä eri seurassa jätti jälkeensä valtavan määrän kokemuksia. Yllättäen Ruutu ei nosta esiin mitään yksittäistä ottelua tai saavutusta.
– Olen ylpeä koko siitä ajasta, jonka sain pelata NHL:ssä. Pystyin todistamaan itselleni, että pystyn pelaamaan siellä ja vielä pitkään. Asetin itselleni tavoitteita ja onnistuin saavuttamaan ne. Sieltä on paljon hienoja muistoja, pelikavereita ja yhteisiä kokemuksia. Myös siitä olen ylpeä, että pystyin muuntautumaan vuosien aikana ja selviytymään muuttuvassa pelissä omalla pelaajaprofiilillani.
Vuosien aikana vastaan tuli käytännössä kaikki jääkiekon suurimmat nimet. Kun puhe kääntyy vastustajiin, muutama nimi nousee nopeasti esiin.
– Vaikea nimetä yhtä. Coloradoa vastaan tuli pelattua paljon. Peter Forsberg ja Joe Sakic olivat huikeita pelaajia. Forsbergissa yhdistyivät taito, fyysisyys, kilpailullisuus ja kokonaisvaltaisuus. Hän oli erinomainen esimerkki täydellisestä pelaajasta. Sidney Crosbya taas sai nähdä läheltä. Välillä katsoin vain suu auki, mitä kaikkea hän pystyi tekemään.
Nykyään jääkiekko näyttää erilaiselta kuin Ruudun aktiivivuosina. Silti hän uskoo, että hänen kaltaiselleen pelaajatyypille olisi edelleen vahvaa kysyntää.
– Luulen jopa, että suurempaa kuin omana aikanani. Jos tarjolla olisi fyysisiä pelaajia, jotka pystyvät pelaamaan erilaisissa rooleissa ja eri tilanteissa, uskon että niille olisi edelleen huutava kysyntä. Pelaajaprofiilit ovat muuttuneet, ja nykyään lähes kaikki ovat taitavia luistelijoita ja hyviä kiekon kanssa. Sääntömuutosten myötä fyysisen pelaamisen merkitys on vähentynyt, mutta ei kadonnut.
Uransa loppupuolella Ruutu teki ratkaisun, joka herätti paljon keskustelua Helsingissä. Pitkään HIFK:n kasvattina tunnettu pelaaja siirtyi paikallisvastustaja Jokereihin.
– Siihen vaikutti monta asiaa. Päätöstä helpotti se, että Erkka Westerlund oli valmentajana Jokereissa ja meillä oli yhteinen historia HIFK:ssa sekä maajoukkueessa. Myös Jarmo Kekäläinen oli isossa roolissa urheilujohdossa. Lisäksi joukkue oli rakennettu niin, että sillä oli mahdollisuus menestyä. Ne olivat tärkeimmät syyt.
Jokereissa häntä kiinnosti erityisesti toimintamalli, jossa yhteistyö valmennuksen ja urheilujohdon välillä oli tiivistä.
– Logolla ei itsessään ole merkitystä. Olennaista on se, miten valmentaja ja urheilujohto tekevät yhdessä linjauksia.
Suomen jääkiekko tarvitsee HIFK:n ja Jokereiden vetovoimaa.
Ruutu uskoo, että HIFK:n ja Jokereiden perinteinen vastakkainasettelu on yhä merkittävä koko suomalaisen jääkiekon kannalta.
– Suomen jääkiekko tarvitsee HIFK:n ja Jokereiden vetovoimaa. Ne ovat pääkaupunkiseudun kaksi suurta seuraa. Ne kirittävät toisiaan ja tuovat näkyvyyttä koko lajille.
HIFK:n ja Jokereiden perinteinen paikallisvastakkainasettelu saa ensi kaudella uuden luvun, kun Jokerit palaa Liigaan 12 vuoden tauon jälkeen.
HIFK:n Trevor Gillies (vas.) ja Jokereiden Jarkko Ruutu ottivat yhteen Helsingin derbyssä lokakuussa 2013. Ruudun mukaan HIFK:n ja Jokereiden vetovoimainen kilpa-asetelma on koko suomalaiselle jääkiekolle tärkeä. Petteri Paalasmaa / All Over Press
Pelaajauran jälkeen Ruutu siirtyi jääkiekon parissa uudenlaiseen rooliin. Lähes vuosikymmen Columbus Blue Jacketsin organisaatiossa johti lopulta seuraavaan vaiheeseen, kun hän siirtyi Buffalo Sabresin Euroopan kehitysvalmentajaksi.
Työnkuva pitää hänet edelleen tiiviisti kiinni