Tämä henkilö ottaa FIS:n ohjat käsiinsä. Hän on liechtensteinilainen Alexander Ospelt. AOP
Kansainvälinen hiihtoliitto FIS teki torstaina merkittävän henkilövalinnan. Liiton johdossa tapahtuu muutos, kun liechtensteinilainen Alexander Ospelt voitti puheenjohtajavaalissa Johan Eliaschin. Muutos tapahtui tiukasti, vain yhden äänen erolla.
Ospeltin tuomien muutosten tai suuntaviivojen ennakoiminen on tässä vaiheessa haastavaa, mutta ainakin suurissa hiihtomaissa voi olla syytä tyytyväisyyteen.
Ei ole salaisuus, että liittoa vuodesta 2021 johtanut Eliasch ei ole ollut Saksan tai Sveitsin kaltaisten talviurheilumahtien suosiossa. Suksilajien suurvallat ovat olleet erityisen huolissaan liiton taloudenhoidosta.
Kun istuvan puheenjohtajan, eli Eliaschin, ehdokkuus varmistui keväällä, useat maat lähettivät FIS:lle kirjeen, jossa ne ilmoittivat, että Eliaschin ei tulisi jatkaa liiton johdossa. Syiksi mainittiin läpinäkyvyyden ja osallistavuuden puute sekä varojen käyttö.
Kuten Ylen analyysissä ansiokkaasti todettiin, FIS:n taloudelliset resurssit ovat vähentyneet merkittävästi viime vuosina. Aiempaa tasapuolisempi tukipolitiikka on myös herättänyt tyytymättömyyttä suurissa maissa.
Eliaschin vastaisessa rintamassa olivat muun muassa Norja, Itävalta ja Saksa. Myös Sveitsi on esittänyt kriittisiä näkemyksiä. Jopa FIS:stä irtautumista on käsitelty Keski-Euroopassa.
On myös merkittävää, että Ruotsi ei tukenut oman kansalaisensa ehdokkuutta. Tämän vuoksi Eliasch haki ehdokkuutta Georgian passilla. Suomi ei ole ollut erityisen aktiivinen oppositiona, ja epäkohtiin on suhtauduttu varovaisen kriittisesti.
Blickissä esitetyt ehdotukset Kitzbühelin kaltaisen klassikkokilpailun järjestämisestä itsenäisesti ovat rohkeita avauksia ja selvä merkki erimielisyyksistä. Ne olisivat vain ensimmäisiä askelia, mutta entä jos suurimmat maat, joilla on paljon harrastajia ja rahoitusta, todella päättävät irtautua? Mitä globaalissa mittakaavassa pienestä lajiperheestä – tai tarkemmin sanottuna lajiliitosta – jää jäljelle? Ja kuka sitä pystyy uskottavasti johtamaan?
Nopea ja yksinkertainen tulkinta on se, että Ospeltin valinnassa liitto välttyi pahimmalta. Kahtiajakautumisen uhka oli todellinen.