Pitkän uran nyrkkeilyvalmentajana tehnyt Pekka Mäki tarkastelee Ice Cage -ilmiötä asiantuntevin silmin – kiinnostuneena, mutta kriittisesti. Jarno Kuusinen / AOP
Suomalaisessa nyrkkeilyssä pitkään toiminut valmentaja Pekka Mäki arvioi lauantain Ice Cage -tapahtumaa kokeneen ammattilaisen näkökulmasta – kiinnostuneena, mutta kriittisesti. 1990-luvun alusta lähtien sekä ammattilais- että amatöörinyrkkeilijöitä valmentanut Mäki on havainnut lajin eri ulottuvuudet läheltä.
– Olen ollut paikalla yhdessä Ice Cage -tapahtumassa. Se oli hyvin järjestetty, mutta sisällön osalta voi aina miettiä, mikä on todellista urheilua ja mikä enemmän viihdettä, hän toteaa.
Ice Cage on nopeasti noussut yhdeksi suomalaisen kamppailu-urheilun keskeisimmistä ilmiöistä. Tapahtuma yhdistää vapaaottelun ja viihteen, tarjoten ammattitasoisia otteluita sekä show-elementtejä, jotka houkuttelevat yleisöä. Tapahtuma on lisännyt lajin näkyvyyttä ja kasvattanut harrastajamääriä Suomessa. Se on tuonut mukanaan uusia yleisöjä, toimijoita ja keskustelua siitä, missä kulkee urheilun ja viihteen raja.
Mäki tunnetaan valmentajana muun muassa Euroopan mestari Amin Asikaisen ja EU-mestari Edis Tatlin taustalta. Hän on ollut mukana kehittämässä suomalaista ammattinyrkkeilyä myös managerina ja tapahtumajärjestäjänä, mikä tuo lisänäkökulmaa viihteellisten kamppailutapahtumien arvioimiseen. Ice Cage näkyy voimakkaasti sosiaalisessa mediassa, mutta Mäki ei seuraa sitä tarkasti.
– En ole suurin fani tällaisille friikkimatsille. Se menee välillä liikaa sirkushuvin puolelle. Otteluparit voivat olla epätasaisia, ja show-elementti korostuu liikaa.
Tapahtumissa yleisöä houkutellaan tunnetuilla nimillä ja näyttävillä ottelupareilla. Mäen mukaan tämä toimii, mutta samalla urheilulliset arvot jäävät helposti taka-alalle.
– Tunnettujen nimien asettaminen vastakkain tuo kiinnostavuutta, mutta urheilullisuus jää usein toissijaiseksi. Se on enemmän viihdettä kuin aitoa kilpaurheilua.
Ilmiöllä voi olla hänen mukaansa myös laajempia vaikutuksia. Yleisölle voi syntyä vääristynyt käsitys lajista.
– Se saattaa antaa harhaanjohtavan kuvan siitä, kuinka helppoa otteleminen on. Todellisuudessa huipputasolle pääseminen vaatii valtavasti työtä ja harjoittelua.
Pekka Mäki on valmentanut urallaan muun muassa Euroopan mestari Amin Asikaista (vas.). Roni Rekomaa / Lehtikuva
Turvallisuus on toinen merkittävä huolenaihe. Pitkän valmentajauransa aikana Mäki on havainnut, mitä puutteellinen valmistautuminen voi tarkoittaa.
– Siinä on riskejä, erityisesti jos valmistautuminen ei ole riittävää. Joissakin tapauksissa on kyseenalaista, kannattaako ottelijan astua kehään lainkaan, erityisesti jos taustalla on terveyshuolia.
Keskiviikkona uutisoitiin, ettei Pekka Mäen valmennuksessa seitsemän vuotta ollut ex-ammattinyrkkeilijä Juho Tolppola lopulta ottele Ice Cage -tapahtumassa, vaikka hänet oli nimetty mukaan viime viikolla terveyshuolista huolimatta.
Tolppola on kertonut julkisuudessa olleensa pitkään työkyvytön ja kärsineensä vakavista oireista arjessaan, eikä hän ole kilpaillut vuodesta 2015 lähtien.
– On vaikea sanoa, kuinka kestävällä pohjalla kaikki asiat ovat. Tolppolan tapaus esimerkiksi oli melko selvä virhearvio. Kuukauden varoitusajalla kehään ollaan tuomassa entinen ammattinyrkkeilijä. Kaikki kunnia Juholle, mutta asetelma herättää kysymyksiä.
Myös itse otteluiden taso vaihtelee merkittävästi. Mäen mukaan keskeinen ongelma on ottelijoiden välinen epätasaisuus.
– Usein painoerot ja kokemuserot ovat suuria. Se tekee otteluista epätasaisia. Joissakin tapauksissa taso voi olla kohtuullinen, mutta kokonaisuutena painotus on enemmän viihteessä.
Asetelmia voi silti olla kiinnostavia, mutta lopputulos on usein ennakoitavissa.
– Kokeneempi ottelija on yleensä selvä ennakkosuosikki. Mutta monessa parissa erot fyysisissä ominaisuuksissa ovat niin suuria, että lopputulos on melko helposti ennakoitavissa.
Makwan Amirkhani kohtaa lauantain pääottelussa Stagalan. AOP
Ice Cage -illassa nähdään neljä nyrkkeilyottelua, mutta niiden taso herättää Mäen mukaan kysymyksiä. Illan pääottelussa kohtaavat Makwan Amirkhani ja Stagala, Abdul Hussein ja Aapo Rovanperä, Niko Korventaus ja Volodymyr Holubiev sekä Roger Karimus ja Toni Valtonen.
– Amirkhani on käsistään varsin taitava ja osaa kyllä nyrkkeillä. Oma valmennettavani Amin Asikainen on valmentanut Stagalaa, mutta uskon silti Amirkhanin voittavan heidän ottelunsa.
– Karimuksen ja Valtosen välillä on valtava kokoero. Valtonen on kokenut nyrkkeilijä ja tehnyt pitkän uran, joten uskon hänen voittoonsa. Rovanperä puolestaan on nuori nyrkkeilijä, mutta hänen menestymismahdollisuuksiinsa en usko. Korventauksen ja Holubievin ottelu voi sen sijaan muodostua tasaisemmaksi kamppailuksi.
Ice Cage -ilta rakentuu viihteen varaan, mutta kehässä on myös aineksia aidosti kovatasoiseen nyrkkeilyyn.
– Kyllä siellä yksittäisiä osaavia ottelijoita voi olla, esimerkiksi vapaaottelutaustaiset ottelijat osaavat usein nyrkkeillä hyvin. Mutta kokonaisuutena ongelma on usein se, että otteluparit eivät ole tasaisia. Joissakin tapauksissa painoerot ovat todella suuria, useamman painoluokan verran. Se näkyy suoraan fyysisessä erossa ja vaikuttaa ottelun kulkuun.
– Joissakin pareissa toinen voi esimerkiksi olla selvästi kokeneempi tai fyysisesti selvästi isompi. Silloin lopputulos on aika helposti ennakoitavissa. Joissakin otteluissa taso voi olla kohtuullinen, mutta usein mennään enemmän viihteen ehdoilla.
Erikoispiirteenä nyrkkeilyä nähdään tapahtumassa myös häkissä, mikä ei Mäen mukaan sovi lajin luonteeseen.
– Nyrkkeily on suunniteltu kehään, ei häkkiin. Häkki muuttaa liikkumista ja taktiikkaa, ja se vaikuttaa lajin luonteeseen.
Kysymyksiä herättää myös sääntely. Ammattinyrkkeilyyn verrattuna valvonta voi olla epäselvempää.
– Ammattinyrkkeilyssä on tarkat säännöt, lääkärintarkastukset ja lisenssit. Tällaisissa tapahtumissa valvonta ei ole yhtä selkeää. Se herättää kysymyksiä turvallisuudesta ja vastuusta.
Ice Cage -tapahtumien kautta julkisuuteen noussut Roger Karimus kohtaa lauantaina kehässä Toni Valtosen. Sami Saarenpää
Tapahtumien show-puoli näkyy myös kehän ulkopuolella. Lehdistötilaisuuksien kärjistyneet tilanteet kuuluvat Mäen mukaan osittain lajiin, mutta rajansa kaikella.
– Se kuuluu promootioon, kiinnostusta pitää herättää. Mutta urheilussa pitäisi säilyttää kunnioitus. Ottelun jälkeen pitäisi aina osoittaa vastustajalle arvostusta.
Kaikki eivät Mäen mukaan tässä onnistu.
– Joissakin tapauksissa halveksunta jatkuu ottelun jälkeenkin, ja se menee mauttomuuden puolelle. Ottelu on ottelu, mutta sen jälkeen pitäisi siirtyä normaaliin elämään ja jättää vihamielisyydet taakse.
Mäen oma ura kuvastaa toista ääripäätä: pitkäjänteistä työtä, jossa tulokset syntyvät vuosien harjoittelun kautta. Hän on valmentanut useita SM-tason menestyjiä ja arvokisamitalisteja, ja ollut mukana nostamassa ammattinyrkkeilyn profiilia Suomessa – juuri sitä urheilullista perustaa, jonka päälle laji hänen mukaansa rakentuu.
