Tutut joukkueet kärkisijoilta pudotuspeleihin. Vimpelin Veto ja Sotkamon Jymy menestyivät parhaiten runkosarjassa. Kuvitus: Heidi Cantell, kuvat: Superpesis, Adobe Stock
Viimeinen vaihe kohti mitalipelejä alkaa myös miesten Superpesiksessä. Pudotuspelikausi käynnistyy puolivälierillä torstaina.
Vimpelin takana sarjan kärkipää on ollut jännittävästi tasainen, miten otteluparit asettuvat? Ennakoimme kunkin puolivälieräsarjan pelilliset asetelmat sekä sen, kumpi joukkueista etenee jatkoon.
Ottelusarjat pelataan paras viidestä -periaatteella.
Vimpelin Veto (1.)–Pattijoen Urheilijat (8.)
Sarjan paras joukkue, mutta voitettavissa.
Tämä ajatus nousi mieleen elokuun alussa pelatun ViVe–Manse-ottelun jälkeen. Virheiden värittämässä kärkiottelussa Vimpeli voitti Mansen, mutta toisin olisi voinut käydä.
Kun lyöjäjokeri Henri Puputti muuttui tavalliseksi pelaajaksi eikä Elmeri Anttilakaan onnistunut läpilyönneissä, Vimpeli vaikutti olevan voitettavissa.
Sellaiset päivät ovat olleet tällä kaudella harvassa. Sarjan vaarallisimman sisäpelijoukkueen ykköskärki kulkee kuin juna. Kun kakkoskärkeen on mahdollista laittaa Mikko Kanalan kaltaisia pelaajia, ei ole ihme, että numerotulosta on syntynyt hurjalla tahdilla.
Ulkopeli ei ole sarjan vahvin, mutta mainitussa ottelussa Vimpeli lukkarinsa Ville Soinin johdolla sai Mansen ykköskärjen pois raiteiltaan.
Tuleva vastustaja Pattijoki pystyi lyömään juoksuja keskinäisessä kohtaamisessa pari viikkoa sitten, mutta tuolloin Vimpeli pelasi panoksetta kokeiluluontoisella kokoonpanolla. Toisaalta Pattijoen oma ulkopeli oli heikkoa.
Mikael Mäkelän, Konsta Launosen, Eemeli Mikkilän ja kumppaneiden on pelattava ainakin ajoittain riskialttiisti.
Lisäksi vähintään yksi voitto pitäisi napata vierasjoukkueille perinteisesti haastavalta Saarikentältä. Lähihistorian vierailut ovat olleet suoranaista kylvetystä.
Vimpelin suorituksissa on heikkouksia, mutta perustaso on sen verran korkea, että Pattijoen mahdollisuudet eivät riitä. Vimpeli etenee välieriin enintään neljässä ottelussa.
Sotkamon Jymy (2.)–Joensuun Maila (7.)
Loukkaantumisista kärsinyt Sotkamo onnistui keräämään riittävästi pisteitä loppukaudella, jotta se sijoittui runkosarjassa toiseksi. Pahimmat terveysongelmat ovat takanapäin, tosin Kainuussa ja sen ulkopuolella pohditaan, vedettiinkö Kalle Kuosmanen sivuun Kempele-pelistä pakkoraossa vai varotoimena. Hänen poissaolonsa tuntuu merkittävältä.
Muista poissaolijoista Jere Vikström ja Roope Korhonen ovat palanneet kokoonpanoon. Paletti on siis vähitellen kasassa. Ykköskärki on paperilla pitkä ja laadukas, mutta pelinrakentelu ei ole sujunut toivotulla tavalla. Lyöjäjokerikaksikon Roope Korhonen–Aapo Hiltunen on varaa parantaa. Sotkamon eduksi on kuitenkin todettava, että ulkopeli on vahvaa.
Joensuun runkosarja sen sijaan sujui laskujohteisesti ja virkamiesmäisesti. Kuriositeettina mainittakoon, että toinen joukkue Pohjois-Karjalasta nousi edelle. Moista ei ole tapahtunut viiteentoista vuoteen.
Kahdessa edellisessä ottelussa tilannemäärä jäi kovin pieneksi, sitä edeltävässä IPV-pelissä kotiutus ei onnistunut. Sisäpelin ympärillä onkin kysymysmerkkejä. Voitto keskinäisestä ottelusta elokuun alusta luo toki varmasti uskoa JoMalle.
Tämä lienee klassinen pudotuspelisarja, jossa juoksuja lyödään vähän. Jatkoon etenee se, jonka kotiutusarsenaali on tehokkaampi.
Vaakakuppi kallistuu Sotkamolle, mutta Joensuu ottaa vähintään yhden voiton.
Viime vuonna hopealle jäänyt Sotkamon Jymy hakee revanssia miesten Superpesiksen pudotuspeleissä. Emmi Korhonen/Lehtikuva
Kouvolan Pallonlyöjät (3.)–Kiteen Pallo (6.)
Jestas, mikä sarja!
Jos sama kysymys olisi esitetty puolitoista viikkoa aikaisemmin, olisin sanonut silmää räpäyttämättä, että Kitee jatkoon. Päätöskierrokset kuitenkin saivat miettimään.
Ilman Patrik Wahlstenia ja Elias Pitkästä pelannut Kouvolan Pallonlyöjät otti luulot pois vaisusta Mansesta runkosarjan viimeisessä ottelussa. Sitä ennen Tampereella KPL pelasi mallikkaan jakson ja poistui voittajana.
Juoksuvoimainen, lajitehokkaaseen ulkopeliin kykenevä Kouvola on kaatanut neljä kärkijoukkuetta viimeisten viiden kierroksen aikana. Kelle ainoa tappio tuli?
Aivan, tulikuumalle Kiteelle.
Sami Partasen joukkue on lietsonut 12 ottelun voittoputkessa itsensä sellaiseen hurmokseen, että yksikään top 4 -joukkue ei mielellään kohtaa Kiteetä.
Kiteetä vastaan on äärimmäisen vaikeaa tehdä juoksuja. Sisäpeli ei ole mitään ilotulitusta, mutta valtavalla itseluottamuksella varustettu joukkue vaikuttaa löytävän keinot voittoon.
Henkinen asetelma on Kiteen eduksi. Kouvola on syksy toisensa jälkeen pettänyt ja pettynyt. Tämä pudotuspelivaihe on mitalipelien vakiokasvolle vasta ikään kuin arvokisakarsinta. Kitee haistaa mahdollisuuden ja tiedostaa olevansa huippuvireessä. Lisäksi pelin ja ottelusarjan sisällä reagoimisessa Partanen on kollegaansa Petri Tuuvaa edellä.
Jos Kouvola pystyy yhtä päättäväiseen peliesitykseen kuin Manse-tuplapeleissä, korkeamman potentiaalin ja laajemman materiaalin joukkueena se etenee välieriin. Kotietu on iso apu Kouvolalle.
Tämän ottelusarjan voittajaa en kerta kaikkiaan kykene valitsemaan. Viidenteen otteluun mennään – siinä nähdään, kuka on kuka. Jos on pakko valita, poimin Kiteen.
Manse PP (4.)–Hyvinkään Tahko (5.)
Millainen versio tänään astuu kentälle?
Mansea voisi kuvailla ailahtelevaksi mysteerijoukkueeksi. Sadesateessa se hyydytti Hyvinkään täysin, Kouvola-kotipelissä läpilyönti nosti jaksovoittoon, pudotuspelikenraalissa joukkue oli täysin hukassa.
Peräkkäisiin onnistumisiin kykenevä ykköskärki ei ole vieläkään muodostunut. Pieniä loukkaantumisia on myös riesana. Ylipäätään pelaaminen tuntuu olevan pakottamista.
Hyvinkäästäkään ei saa oikein otetta. Sisäpelissä ongelmat alkavat viimeistään Luka Raesmaan ja Teemu Nurmion jälkeen. Numeroa 3 on viime aikoina kokeillut useampi pelaaja – laihoin tuloksin.
Tähtilukkari Petteri Alanen ja superlinko Raesmaa loistavat yksittäisillä suorituksilla, mutta tiivis ei ole ensimmäinen adjektiivi, joka Tahkon ulkopelistä tulee mieleen.
Mansella on paremmat johtavat kotiuttajat, jotka pistävät pyydettäessä pallon väliin. Ja kun puhutaan voittavasta ulkopelistä, sen kapellimestariksi kelpaa Aapo Komulainen.
Näistä syistä Manse voittaa sarjan. En kuitenkaan usko, että suoraan kolmessa ottelussa – niin hapuilevaa pelaaminen on ollut.
