Jääkiekkoliiton valmennuksen ja huippu-urheilun johtaja Olli Salo. EMMI KORHONEN / LEHTIKUVA / LEHTIKUVA
Leijonien päävalmentaja Pennanen toteaa, että Suomi on jäänyt jälkeen muun muassa nopeudessa. Huolta herättää myös pelaajien määrä.
Alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa Suomi on jäänyt nyt neljä kertaa peräkkäin mitalipelien ulkopuolelle. Tällä vuosikymmenellä vain viisi suomalaista on valittu NHL:n varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella, ja kesien 2021, 2023 ja 2025 varaustilaisuuksissa ei valittu yhtäkään suomalaista ensimmäisellä kierroksella.
Onko Suomi jäämässä jälkeen jääkiekon huippumaiden joukosta pelaajakehityksessä?
– Emme varmasti ole jääneet jälkeen. Varausmäärät vaihtelevat, ja on totta, että muissa maissa tehdään erinomaista työtä, Kanadassa, USA:ssa ja Ruotsissa, Jääkiekkoliiton valmennuksen ja huippu-urheilun johtaja Olli Salo vastaa.
Salo kuitenkin lisää omasta aloitteestaan jotain.
– Se, missä olemme hieman jäljessä, on pelaamisen sujuvuus ja taidon yhdistäminen siihen.
Tämä on suomalaisen jääkiekkoilun pelaajakehityksen ympärillä käytävän huolipuheen ydin. Lähes kaikkien muiden invasiopelien tavoin jääkiekko nopeutuu jatkuvasti. Nopeus, taito, ahtaassa tilassa pelaaminen ja nopea päätöksenteko ovat yhä tärkeämpiä ominaisuuksia.
– Sitä on vaikea kiistää. Pienessä tilassa on pystyttävä pelaamaan kiekkoa nopeasti, syöttämään jalkojen ja mailojen välistä. Suomalaiset jääkiekkoilijat ovat perinteisesti olleet hyvin sitoutuneita ja joukkuetaktiikkaa huolellisesti toteuttavia, mutta näissä asioissa on parannettavaa, Salo toteaa.
Leijonien päävalmentaja Antti Pennanen on samoilla linjoilla.
– Jos vastataan mustavalkoisesti, niin kyllä me olemme siinä jääneet jälkeen. Jos tarkastellaan amerikkalaisten, kanadalaisten ja miksei ruotsalaistenkin nuorten huippupelaajien nopeutta, taitavuutta ja nopeaa päätöksentekoa, niin kyllä meidän on syytä olla siitä huolissaan.
"Ei suomalainen voi osata heti"
Pennanen muistuttaa, että Pohjois-Amerikan pienemmät kaukalot opettavat amerikkalaiset ja kanadalaiset nuorena pelaamaan nopeasti ahtaissa tiloissa.
Zürichin MM-kilpailuissa Suomen nelosketjussa hyökkäävä Waltteri Merelä kertoo, miten pienempi kaukalo vaikuttaa hyökkääjän pelaamiseen.
– Kun olet tottunut siihen, että saat kulmassa kiekon, ehkä pyörähdät kerran ja pystyt pysymään siinä kiekossa ja aloittamaan hyökkäysalueen pelin, niin kyllä siellä (NHL:ssä) joko tulee todella fyysinen ja hyvä puolustaja tai mailoja monesta eri suunnasta, kun alue on kuitenkin hieman pienempi.
Merelä pelasi kauden 2023–2024 NHL:ssä ja AHL:ssä, mutta palasi sen jälkeen Eurooppaan. Hän arvioi jälkikäteen, että olisi tarvinnut enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä pienemmässä kaukalossa pelaamisen oppimiseen.
– Eihän suomalainen pelaaja voi sitä osata lähtökohtaisesti heti. Jos et ole pelannut Pohjois-Amerikassa, niin kyllä se vie kaikilta aikaa. Mutta Suomen huippupelaajat ovat ratkaisseet sen melko nopeasti.
Liiton valmennuksen ja huippu-urheilun johtaja Olli Salo kertoo, että asiaan on reagoitu ja suomalaista pelitapaa on pyritty kehittämään rohkeammaksi.
– Keskustaan murtautumisilla on suuri merkitys. Kyse on hahmottamisesta, reagoimisesta, ennakoimisesta, pelin pelaamisesta.
Päävalmentaja Pennanen muistuttaa, että myönteisiä merkkejä on jo nähtävissä. Hän nostaa esiin Liigan tämän kevään finaalijoukkueet KooKoon ja Tapparan.
– Kyllä siellä näkyivät nopeus, taito ja hyvän fysiikkavalmennuksen kautta tuleva intensiivisyys, se, miten pelaajat pystyvät liikkumaan. Siellä on hyviä merkkejä, ja oikeaan suuntaan ollaan menossa.
"Tuosta olen huolissani"
Pennasen toinen huolenaihe on pelaajien määrä. Kaksi vuotta sitten Suomessa oli 34 000 poikajunioria, kun Kanadassa määrä oli 386 000 ja Yhdysvalloissa 327 000.
– Tuosta olen huolissani, että mistä massasta me valitaan. Ehkä vielä enemmän olen huolissani siitä, kuinka paljon meillä tulee huippupelaajia.
Syntyvyys on Suomessa laskenut merkittävästi, ja ikäluokkien kutistuminen näyttää vä不可避免. Pennanen toivookin, että suurempi osuus jääkiekkoilun aloittaneista saataisiin jatkamaan entistä pidempään.
– Uskon, että jos saamme laajemman pelaajamassan tulemaan tuohon 16, 17, 18 vuoden vaiheeseen, niin sekin voisi auttaa tätä lahjakkuusvajetta.
Olli Salo kertoo liiton aloittaneen viime vuonna merkittävän toimen, jonka tarkoituksena on auttaa välttämään myöhemmin murrosikään tulleiden tai loppuvuodesta syntyneiden lahjakkuuksien menettämisiä. Viisitoistavuotiaiden kärkipelaajien Pohjola-leirillä toteutettiin viime syksynä ensimmäistä kertaa bio-bandingia, mikä tarkoittaa pelaajien ryhmittelyä biologisen kypsyyden mukaan.
Salo muistuttaa vielä NHL-varausnumeroiden taustalla olevista luvuista.
– Suhteessa väkilukuun me tuotamme NHL-pelaajia paremmin kuin amerikkalaiset ja kanadalaiset, hän toteaa ja luettelee lukuja: Kanada tuottaa keskimäärin yhden NHL-varauksen 1 500 junioripelaajasta, Yhdysvalloilla luku on yksi NHL-varaus 1 362 junioripelaajaa kohti.
Näihin lukuihin verrattuna Pohjolassa suoriudutaan huomattavasti paremmin. Suomesta tulee keskimäärin yksi NHL-varaus 633 junioripelaajasta, Ruotsista yksi 543 junioripelaajaa kohti.
– Pitää muistaa, minkä kokoinen kansa me olemme, Salo sanoo.