Kovin monen suomalaisen jääkiekkoilijan ansioluettelo ei enää vertaa Sebastian Ahon saavutuksiin. James Guillory/AOP
Carolina Hurricanes juhlii seurahistoriansa toista Stanley Cup -voittoa. Stanley Cup vahvisti Hurricanesin ykkössentterin Sebastian Ahon aseman suomalaisen jääkiekon huipulla, kirjoittaa Vuohen Ilkka Palomäki.
Vuohi
Tämä artikkeli on uuden urheilumedian Vuohen tuottama. Lisää Vuohen kertomuksia urheilusankaruudesta voit löytää täältä.
Stanley Cupin finaalisarja ratkesi käytännössä viidennen ottelun toisessa erässä. Ratkaiseva hetki oli Vegas Golden Knightsin William Karlssonin loukkaantuminen. Tuohon saakka ottelusarja oli ollut äärimmäisen tasainen, mutta sen jälkeen Carolina Hurricanes teki viisi maalia Vegasin yhtä vastaan. Kuudes finaali (3–0) oli Carolinalta ylivoimainen esitys.
Peli on kehittynyt siihen pisteeseen, että NHL:n mestaruuden voittaminen on nykyään käytännössä mahdotonta ilman kolmea uskottavaa kahden suunnan kärkisentteriä. Kun Karlsson putosi pois, pudotuspelien pistepörssin voittanut laitahyökkääjä Mitch Marner joutui siirtymään keskikaistalle.
Tuon hetken jälkeen Carolina teki kolme ratkaisevaa maalia nimenomaan Marnerin ketjua vastaan. Sebastian Ahon voittomaali viidennessä finaalissa oli ensimmäinen, ja ratkaisevassa kuudennessa finaalissa Marner seurasi läheltä Logan Stankovenin ketjun tekemät 1–0- ja 2–0-maalit.
Puolentoista ottelun otanta on tietenkin minimaalinen. Se on kuitenkin täysin linjassa esimerkiksi Florida Panthersin viimeisten kahden vuoden minidynastian opetusten kanssa.
Ja tästä pääsemme Sebastian Ahoon.
Vaikka Aho on Carolinan pitkäaikainen ykkössentteri, pelkästään tehoihin keskittyminen on ollut kapeakatseista.
Suomalaismedia on koko kevään ollut täynnä ihmettelyä, mikä Sebastian Ahoa vaivaa. Miksi tehoja ei tule? Myös pohjoisamerikkalaisessa mediassa tämä on noussut esiin, mutta huomattavasti vähemmän kuin Suomessa. Vuohi käsitteli tätä kysymystä jo kolmen Stanley Cup -finaalin jälkeen, joten syihin ei ole tarpeen tässä vaiheessa palata tarkemmin.
Vaikka Aho on Carolinan pitkäaikainen ykkössentteri, pelkästään tehoihin keskittyminen on ollut kapeakatseista. Kun mennään pelin absoluuttiselle huipputasolle, Stanley Cupin voittaakseen joukkue tarvitsee vähintään kolme sebastianahoa. Kuka heistä tekee voittoon tarvittavat tehot? on epäolennainen kysymys, kunhan ne kulloinkin jostain tulevat.
Jordan Staal saa pudotuspelien arvokkaimmalle pelaajalle jaettavan Conn Smythe -palkinnon NHL:n komissaarilta Gary Bettmanilta. SEAN M. HAFFEY
Tänä keväänä Hurricanesista kuoriutui monen vuoden yrittämisen jälkeen Stanley Cup -mestari. Ylivoimaisesti suurin syy mestaruuteen oli se, että jo vuosia seuraa kannatelleet Aho ja pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi valittu Jordan Staal saivat tällä kaudella rinnalleen vihdoin kolmannen uskottavan keskushyökkääjän Logan Stankovenista.
Ahon rooli on aiempina keväinä ollut nimenomaan tulosten tekeminen. Kun taustalta ei ole tullut riittävää tukea, Carolina on myös kaatunut viimeistään itäisen konferenssin finaaleissa. Vastustajille – keväinä 2023 ja 2025 Florida Panthersille – on ollut liian helppoa nollata Carolina, kun siihen on riittänyt Ahon ketjun erityiskohtelu.
Tänä keväänä se ei ole riittänyt. Stankovenin ketju on kantanut Carolinaa tuloksellisesti pitkin kevättä ja finaalisarjassa esiin nousi kapteeni Staal kuuden maalin suorituksellaan. Ahon ketjulta on riittänyt täydentävät täsmäiskut, kuten viidennessä finaalissa.
Huomionarvoista on kuitenkin se, että Aho ei ole ollut missään vaiheessa kevättä miinusmerkkinen pelaaja. Finaalisarjassa Ahon ketjun maalit tasakentällisin menivät tasan, koko kevään osalta plus/miinus-tilasto näyttää lukemaa +4.
Ja lisäksi Aho on onnistunut tekemään tehoja ylivoimapelissä. 19 ottelussa syntyi kaikesta huolimatta tehot 5+7=12. Kuudessa finaalissakin 1+4=5. Ei totuttua Ahoa, mutta ei todellakaan mikään katastrofi. Se, että noita lukemia pidetään pettymyksenä, kertoo enemmän Ahon tasosta pelaajana.
Finaalisarjassa Ahon ensisijaiseksi rooliksi muodostui 0–0:n pelaaminen.
Kun mennään NHL:n kirkkaimmalle huipulle, avainsanaksi nousee monipuolisuus. Kaikkien kolmen kärkisentterin täytyy pystyä pelaamaan erilaisissa pelitilannerooleissa sen mukaan, mitä peli kulloinkin vaatii.
Finaalisarjassa Ahon ensisijaiseksi rooliksi muodostui 0–0:n pelaaminen viimeistään siinä vaiheessa, kun Seth Jarvis siirrettiin hänen rinnaltaan Staalin ketjuun. Paluupostissa tuli Jordan Martinook, jonka profiili on nimenomaan vastustajan maalinteon estäminen enemmän kuin maalien tuottaminen.
Carolinan päävalmentaja Rod Brind’Amour havaitsi, että NHL:n parhaisiin shutdown-senttereihin jo vuosikymmeniä lukeutuneen Staalin lapa on tällä hetkellä niin kuuma, että sitä on syytä ruokkia. Tällaisia muutoksia kokoonpanoon ei voisi tehdä, ellei myös Ahon työkalupakista löytyisi kykyä pelata 0–0-jääkiekkoa vastustajan parhaita pelaajia vastaan.
Tilanne on hyvin samanlainen kuin Aleksander Barkovilla Florida Panthersin mestaruuskeväinä 2024 ja 2025. Etenkin viime keväänä Floridan tuloksenteosta vastasivat pitkälti Sam Bennettin ja Anton Lundellin ketjut. Tämä mahdollistui sillä, että Barkov otti ensisijaisesti muunlaisia tehtäviä, kuten Edmonton Oilersin Connor McDavidin puolustaminen.
Carolinalla se oli toki Staalin ketju, joka edelleen oli ensisijainen valinta pelaamaan Vegasin Jack Eichelia vastaan. Etenkin vierasotteluissa – kun vaihtoetu oli Vegasilla – tarvittiin kuitenkin myös Ahon ketjua tähän tehtävään.
Kuudennen finaalin kolmannessa erässä, Carolinan johtaessa 2–0, nähtiin kuvaava tilanne. Carolinan K’Andre Miller antoi harvinaisen harhasyötön omassa päädyssä. Kiekon riistänyt Ivan Barbashjov havaitsi Eichelin liukuvan suoraan maalipaikkaan ja yritti pelata kiekon tälle. Aho oli kuitenkin tilanteen päällä ja sitoi Eichelin pois tilanteesta, joka kuivui kasaan yhtä nopeasti kuin syntyi. Tätä on voittava kahden suunnan pelaaminen.
Lisäksi Aho teki yhden finaalisarjan ratkaisevimmista maaleista viidennessä finaalissa, kun hän teki Carolinan voittomaalin. Tässäkin on huomioitava eritoten se, että vaikka tulos jäi toistuvasti piippuun, Aho ei ketjuineen alkanut pakottaa hyökkäämistä missään vaiheessa kenttätasapainon kustannuksella. Kärsivällinen odotus palkittiin isolla hetkellä.
Sebastian Aho ja Lord Stanleyn malja. BRUCE BENNETT
Aho on pelannut pudotuspeleissä 108 ottelua – ja käytännössä kaikki ykkössentterinä!
Mestaruuden myötä Aho nousi kiistatta suomalaisen jääkiekon huipulle. Kovin monen suomalaispelaajan ansioluettelo ei enää vertaa Ahon saavutuksiin, vaikka Kärppien kasvatilla on ikää vasta 28 vuotta.
Runkosarjassa Aho on noussut suomalaisten kaikkien aikojen pistepörssissä jo seitsemänneksi 756 ottelun tehoillaan 310+401=711. Ahon tehokkuutta kuvaa hyvin se, että Mikko Koivulla on tehopisteitä täsmälleen sama määrä, mutta pelattuja otteluita lähes 300 enemmän kuin Aholla.
Suomalaispelaajien kaikkien aikojen pudotuspelien pistepörssissä Ahon edellä ovat enää Jari Kurri, Esa Tikkanen ja Mikko Rantanen. Tämän kevään aikana Aho ohitti sekä Teemu Selänteen että Valtteri Filppulan. Jälleen Ahon tehokkuus nousee esiin, sillä hän on tehnyt yhdeksän pistettä Selännettä enemmän, vaikka Selänteellä on pelattuna 22 pudotuspeliottelua enemmän.
Aho on pelannut pudotuspeleissä 108 ottelua – ja käytännössä kaikki ykkössentterinä! Sekin on jo kuudenneksi eniten kaikista suomalaispelaajista, mikä kertoo omaa tarinaansa siitä, millainen kestomenestyksen voima Aho on Carolinassa ollut.
Kun yhtälöön lisätään nyt vielä johtavassa roolissa voitettu Stanley Cup, Ahon roolia suomalaisen jääkiekon historiassa ei pysty enää sivuuttamaan millään argumentilla. Samassa painoluokassa ovat enää Jari Kurri, Esa Tikkanen, Valtteri Filppula, Teemu Selänne, Jere Lehtinen, Mikko Rantanen ja Aleksander Barkov.
Se on kova ja harvalukuinen joukko se.
Maalipaikat 6. Stanley Cup -finaalissa
Data: Ilkka Palomäki
