Suomen maajoukkueen Nelli Laitinen valittiin liigaan varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella. EMMI KORHONEN / LEHTIKUVA / LEHTIKUVA
Entinen naisleijonien GM Tuula Puputti toteaa, että PWHL:n vaatimustaso on erittäin korkea.
Suomalaisten pelaajien määrä jääkiekon ammattilaisliigassa PWHL:ssä kaksinkertaistuu ensi kaudeksi. Lisäksi sarja laajenee, kun joukkueiden määrä kasvaa edellisen kauden kahdeksasta kahteentoista.
Naisleijonien entinen GM ja PWHL:ssä Torontossa työskennellyt Tuula Puputti ei ollut yllättynyt suomalaispelaajien lisääntymisestä. Kaikki liigan aikaisemmat ja tulevat suomalaispelaajat ovat tuttuja maajoukkueesta.
Kesäkuun varaustilaisuudessa Nelli Laitinen ja Petra Nieminen valittiin ensimmäisellä kierroksella, kun taas Viivi Vainikka ja Elisa Holopainen valittiin toisella kierroksella. Lisäksi Kiekko-Espoosta tuttu taituri Emma Nuutinen teki sopimuksen Seattleen.
Liigassa ovat jo aiemmin pelanneet Susanna Tapani, Michelle Karvinen, Sini Karjalainen, Ronja Savolainen ja Sanni Ahola. Naisleijonien vakiokalustoon vuosia kuulunut Noora Tulus pelasi myös PWHL:ssä edelliskaudella.
Fyysisyys ratkaisee
Kaikki PWHL:ssä pelaavat suomalaiset ovat edustaneet Suomea arvokilpailuissa. Puputti korostaa, että PWHL:ään pääsevät ne, jotka pystyvät menestymään arvokisoissa kovimpia maita vastaan.
– Jos menestyt USA:ta ja Kanadaa vastaan, menestyt todennäköisesti myös tässä liigassa.
PWHL:ään nouseminen ”vanhemmalla” iällä on suotavaa. Kovuutta ja nopeutta vaaditaan, ja harva pystyy kehittämään fysiikkansa vaadittavalle tasolle ennen 20 vuoden ikää.
– Erityisesti nyt, kun taklaaminen on sallittua, ero naisten ja tyttöjen pelissä on merkittävä, Puputti toteaa.
Auroraliiga sallii ensi kaudesta alkaen osittaisen taklaamisen, ja muun muassa Ruotsin pääsarjassa on jo saanut taklata. PWHL:n ja eurooppalaisten sarjojen välinen ero kovuudessa on siis pienentymässä, mutta ero on silti huomattava.
– Toivon, että lajin kehitys jatkuu samaan suuntaan, eli ettei fyysisyys katoa, Puputti sanoo.
Vain yksi suomalaisvahti
26-vuotias Ahola on ainoa suomalaisvahti PWHL:ssä. Peliajasta kilpaileminen on haastavaa, erityisesti kun ykkösmaalivahdin paikkaa Aholan edustamassa Ottawassa pitää Yhdysvaltojen maajoukkueen maalivahti.
– Kun pelejä on 30–40 kaudessa, kakkosmaalivahdille ei juurikaan peliaikaa jää, Suomea olympialaisissa maalivahtina edustanut Puputti pohtii.
Viime talven olympialaisissa Suomen ykkösmaalivahdiksi valittu Ahola pelasi tulokaskaudellaan kaksi peliä PWHL:ssä. Ahola pelasi viisi kautta yliopistosarjassa ennen siirtymistään Ottawaan.
– Taso on kova. Maalivahtina yleensä pääsee suurempaan rooliin vanhempana, Puputti toteaa.
Kapea väylä huipulle
Tällä hetkellä PWHL:n pelaajatarkkailu perustuu vahvasti siihen, että pelaajia nähdään kansainvälisissä kilpailuissa.
– PWHL:llä ei vielä ole sellaisia resursseja, että voitaisiin käydä Euroopassa scouttaamassa. Voidaan siis sanoa, että maajoukkuepolku on paras mahdollisuus ammattilaisuuteen eurooppalaisille, Puputti arvioi.
Yhdysvaltojen yliopistosarjat tarjoavat toisen väylän. Siellä pelaajatarkkailijat käyvät säännöllisesti.
Toisaalta NCAA:n sarjoissa merkittävässä roolissa olevat ulkomaalaispelaajat ovat usein myös maajoukkuepelaajia, mutta sarja-arjessa on silti enemmän mahdollisuuksia näyttää osaamistaan.
NCAA-polussa on toinenkin tärkeä puoli.
– Toivoisin, että naiskiekkoilijan polku ammattilaiseksi kulkisi NCAA:n kautta. Hankitaan se tutkinto. Jääkiekossa voi parhaimmillaan olla pelaajana huipputasolla 10–15 vuotta, joten jokin muu ammatti on tulevaisuudessa oltava, Puputti huomauttaa.
"Aika jäätävä kokemus"
Kuvat PWHL:n täysistä katsomoista levisivät sosiaalisessa mediassa keväällä. Toronton organisaatiossa kolmen vuoden ajan työskennellyt Puputti on havainnut, miten kannattajakulttuuri vakiintuu vähitellen naisten jääkiekossa.
– Oli todella vaikuttava kokemus, kun Vancouverissa tavallisessa tiistai-illan runkosarjaottelussa oli 15 000 katsojaa hallissa, Puputti muistelee.
Jääkiekkohullussa Kanadassa yleisön tavoittaminen on ollut helpompaa, ja Yhdysvalloissa tilanne selkeytyi naisten olympiakullan jälkeen.
– Madison Square Garden myytiin loppuun jo ennen olympialaisia, mutta hyvät yleisömäärät jatkuivat New Yorkissa olympialaisten jälkeen. Seattlessa halli myytiin useaan otteeseen täyteen, Puputti luettelee.
Unelma on vihdoin käsissä
Viime kaudella PWHL:ssä pelasi muutamia pelaajia, jotka ansaitsivat kaudesta yli 100 000 Yhdysvaltain dollaria. Suurin suomalaispalkka oli PWHL:n pelaajajärjestön selvityksen mukaan Bostonissa pelaavalla Tapanilla, joka tienasi 90 000 dollaria.
Puputti iloitsee siitä, että pelaajien lisäksi PWHL on avannut myös muita työmahdollisuuksia naisille.
– Ihan jo valmentaminenkin on eri tavalla ammatti kuin aikaisemmin. On erilaisia johtotehtäviä, talouspuolta ja sosiaalista mediaa. Jääkiekko-unelmaa on mahdollista elää myös naisissa nyt muilla tavoin kuin pelaajana.
Puputin työ naisten jääkiekon kehittämiseksi jatkuu Kansainvälisessä jääkiekkoliitossa, jossa hän aloittaa työn naisten jääkiekon johtajana. Kanada jää siis taakse, ja Sveitsin Zürich kutsuu.
– Viihdyin Torontossa erinomaisesti. Nyt on todella innostavaa siirtyä uuteen rooliin, Puputti kertoo.