Kuvitus: Heidi Cantell, kuvat: Ullstein Bild/AOP, Alamy/AOP
Jalkapallon MM-historia on täynnä ainutlaatuisia hetkiä. Pohjois-Amerikassa järjestettävän 23. MM-turnauksen kunniaksi Vuohi esittelee kymmenen kaikkein erikoisinta tapausta.
Vuohi
Tämä artikkeli on tuotettu uuden urheilumedian Vuohen toimesta. Lisää Vuohen kertomuksia urheilusankaruudesta voit löytää täältä.
10. Maracanãn ihmiskoe
Kun Brasilialle myönnettiin vuoden 1950 MM-kisat, alkoi 11 000 työntekijän ja kahden vuoden rakennusprojekti. Maracanã oli erityisesti valmistuessaan monumentti, joka virallisesti vetäisi 175 000 katsojaa – ja epävirallisesti yli 200 000 ihmistä maailmanmestaruuden ratkaisseessa ottelussa isäntämaan ja Uruguayn välillä.
Stadion valmistui vain kuusi päivää ennen kisojen alkua. Arkkitehdit halusivat kuitenkin varmistaa, että stadion oli rakennettu kestämään suuria ihmismassoja. Paikalle kutsuttiin pelaamaan São Paulon ja Rio de Janeiron tähdistöjoukkueet, ja väkeä päästettiin sisään, kunnes stadion oli täynnä. Ihmiskokeen tulos oli järjestäjien kannalta myönteinen, mutta testaustapa ei välttämättä täyttänyt kaikkia nykyajan vastuullisuusvaatimuksia.
Kisojen viimeisen ottelun jälkeen saatiin todiste siitä, että Maracanã-stadion voi tarvittaessa toimia myös väestönsuojana – ainakin yhdelle henkilölle. Brasilian tappio Uruguaylle ja hopealle jääminen oli niin järkyttävä tulos, että valmentaja Flavio Costa ei uskaltanut poistua stadionin sisätiloista. Poistuminen stadionilta tapahtui vasta kaksi vuorokautta myöhemmin – ja silloinkin naiseksi pukeutuneena.
MM-kisojen juliste vuonna 1950. Imago Sport/AOP
9. Adolf Hitler vei MM-paikan
Ensimmäisiin MM-kisoihin 1930 ei vielä järjestetty karsintoja, mutta jo seuraavista kisoista alkaen lopputurnauspaikkoja on jaettu karsintojen kautta. Itävalta selvitti karsinnat vuoden 1938 MM-kisoihin Ranskaan voittamalla Latvian.
Itse kisoissa Itävaltaa ei kuitenkaan nähty. 12. maaliskuuta 1938 itsenäisten valtioiden joukosta katosi maa nimeltä Itävalta, kun Saksan Führer Adolf Hitler liitti sen Saksaan. Itävallalle ei nimetty korvaajaa, joten ensimmäiselle kierrokselle Itävaltaa vastaan arvottu Ruotsi eteni suoraan kahdeksan parhaan joukkoon.
Jonkinlaisena makaaberina kädenojennuksena Saksan MM-joukkueeseen nimettiin seitsemän itävaltalaispelaajaa. Myös Itävallan kapteenina toiminut Walter Nausch sai kutsun, mutta hän päätti paeta mieluummin Sveitsiin, koska Hitlerin natsihallinto oli pakottanut hänet eroamaan juutalaisesta vaimostaan. Nausch eli vuoteen 1957 saakka, joten natsihallinnon vaikutus ei yltänyt häneen sodan aikana.
Gaucci ilmoitti, että ei aio enää maksaa palkkaa pelaajalle, joka oli pudottanut Italian jatkosta.
8. Maan historian isoin maali – palkintona potkut
Etelä-Koreasta ja Japanista tuli 2002 ensimmäiset Aasian valtiot, jotka ovat isännöineet MM-turnausta. MM-historian aikana isännät ovat menestyneet kisoissa hyvin, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus, sillä Japani eteni 16 parhaan joukkoon ja Etelä-Korean matka jatkui aina nelossijalle saakka.
Etelä-Korea järisytti jalkapallomaailmaa voittamalla ensin neljännesvälierässä Italian ja sitten puolivälierässä Espanjan. Neljännesvälierässä Italiaa vastaan voittomaalin teki jatkoajalla Ahn Jung-hwan, joka oli yksi harvoista joukkueensa Euroopan kentillä pelanneista pelaajista. Paino sanalla oli.
Ahn oli nimittäin lainalla italialaisessa Perugiassa, jonka omistaja Luciano Gaucci ilmoitti seuraavana päivänä La Gazzetta dello Sport -lehdessä, että ei aio enää maksaa palkkaa pelaajalle, joka oli pudottanut Italian jatkosta. Myöhemmin Gaucci perui uhkauksensa, mutta Ahn ei enää halunnut moista myönnytystä ja päätti pelata mieluummin Japanin J-liigassa.
7. Kirjaimellisesti kusiset paikat
Pudotuspelien rangaistuspotkukilpailu on tunnetusti jännittävä paikka – ja erityisesti maalivahdille, joka osallistuu joka toiseen suoritukseen. Argentiinan maalivahti Sergio Goycochea tunsi pakottavaa tarvetta virtsata ennen puolivälieräottelun rangaistuspotkukilpailua Jugoslaviaa vastaan Italian MM-kisoissa 1990.
Firenzen Stadio Comunalen WC-tiloihin ei ollut aikaa juosta, joten Goycochea turvautui vaihtoehtoiseen ratkaisuun: hän pyysi paria joukkuekaveriaan näkösuojaksi, polvistui maahan ja virtsasi kentän reunalle. Argentiina voitti rangaistuspotkut 3–2.
Erikoisemman käänteen tarina sai kolme päivää myöhemmin, kun Argentiina kohtasi välierässä Napolissa Italian. Jälleen edettiin rangaistuspotkukilpailuun. Tällä kertaa Goycochean rakko ei huutanut hoosiannaa, mutta Argentiinan valmentaja Carlos Bilardo oli niin taikauskoinen, että hän käski Goycocheaa toistamaan saman toimenpiteen. Näin toimittiin – ja tälläkin kertaa Argentiina voitti pilkkukisan ja eteni toisen kerran peräkkäin MM-finaaliin.
Hätä ei tunne aikaa eikä paikkaa. Sergio Goycochea maalilla Jugoslaviaa vastaan MM-kisoissa 1990. Alamy/AOP
Kun joukkue saapui Saksaan, matkatavaroihin lukeutui 20 kuollutta apinaa.
6. 20 kuollutta apinaa
Zairesta tuli Länsi-Saksassa 1974 ensimmäinen Saharan eteläpuolisesta Afrikasta MM-kisoihin selviytynyt maa. Kentällä Zaire hävisi kaikki kolme otteluaan yhteismaalein 0-14, mutta siitä Zairen joukkuetta ei muisteta – ainakaan Frankfurtin lentokentän tullivirkailijoiden taukohuoneessa.
Kun joukkue saapui Saksaan, matkatavaroihin kuului tavallisia esineitä, kuten kenkiä, paitoja ja shortseja sekä vähemmän tavallisia, kuten 20 kuollutta apinaa. Lisätietoja kysyttäessä zairelaiset ilmoittivat, että grillattu apina on herkku, jota ei saa täältä. Grillattua apinaa oli nautittu ennen jokaista karsintaottelua, joten siitä oli tullut myös joukkueen onnenrituaali.
Virkailijat – luonnollisesti – kielsivät apinoiden maahantuonnin. Zairelaisten vastaus oli uhkaus jättää osallistumatta turnaukseen, jos heidän mieliruokansa jäisi tullin haltuun. Seurasi intensiiviset neuvottelut, joiden päätteeksi Länsi-Saksan ulkoministeriö linjasi, että zairelaiset saavat pitää ja syödä herkkuapinansa.
5. Pelastamaan juutalaisia – ja siitä SS:n palkkalistoille
Mitäpä olisi jalkapallon MM-historian omituisten sattumuksien käsittely ilman toista viittausta Natsi-Saksaan? Saksa oli kaatanut 31. toukokuuta 1934 Milanon San Sirolla Ruotsin 2-1, kun joukkueen hyökkääjä Rudolf Gramlich palasi joukkueensa hotellille. Gramlich sai huonoja uutisia: hän oli menettänyt siviilityöpaikkansa.
Adolf Hitlerin johtama natsihallinto oli nimittäin kesken Italian MM-kisojen sulkenut juutalaisten pitämän kenkäkaupan, jossa Gramlich oli työskennellyt Frankfurtissa. Gramlich jätti MM-kisat kesken ja lähti pelastamaan maanmiestensä ainoaa tulonlähdettä. Lopputulemaan Gramlichin läsnäololla ei ollut vaikutusta.
Gramlichin lojaalisuus juutalaisia kohtaan jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Kun häneltä katosi työpaikka, uusi löytyi nopeasti kansallissosialistisen puolueen pahamaineisesta SS-järjestöstä (Schutz-Staffel). Toisen maailmansodan jälkeen amerikkalaiset pidättivät Gramlichin epäiltynä sotarikoksista, mutta lopulta hänet vapautettiin vuonna 1947.
Rudolf Gramlichilla oli kaksijakoinen suhde juutalaisiin. Ullstein Bild/AOP
Otteluraportin ohessa julkaistiin puhelinnumero kaksi maalia tehneen Hans Kranklin kotiin.
4. Medialla meni tunteisiin
Argentiinan vuoden 1978 MM-kisoissa pelattiin epäkäytännöllisellä pelisysteemillä, jossa alkulohkoista edettiin jatkolohkoihin ja sitä kautta finaaliin ja pronssiotteluun. Kun Länsi-Saksa kohtasi jatkolohkon päätöskierroksella Itävallan, itävaltalaiset olivat jo menettäneet mitalipelimahdollisuutensa – toisin kuin Länsi-Saksa.
Saksalaiset odottivat saavansa veljeskansalta helpon voiton, mutta toisin kävi Karl-Heinz Rummeniggen avausmaalista huolimatta. Itävalta nimittäin osui toisella puoliajalla kolmesti, voitti ottelun 3–2 ja pudotti Saksan mitalipeleistä.
Saksalaismedia raivostui, eikä näyttänyt raivoaan kypsimmällä mahdollisella tavalla. Otteluraportin ohessa julkaistiin nimittäin myös puhelinnumero kaksi maalia (mukaan lukien voittomaali) tehneen itävaltalaisen Hans Kranklin kotiin. Jatkuvaan puhelimen pirinään, loukkauksiin ja uhkauksiin kyllästynyt Krankl päätti lähteä perheensä kanssa Espanjaan, kun uusi työnantaja löytyi Barcelonasta.
3. Valmentajana ja tuomarina samoissa MM-kisoissa
Voisitko kuvitella, että Englannin maajoukkueen manageri Thomas Tuchel kävisi välipäivinä tuomaroimassa muita MM-kisojen otteluita? Tai vaihtoehtoisesti, että vaikkapa englantilainen erotuomari Michael Oliver istuisi Kolmen Leijonan penkin takana tuomaritehtäviensä välissä?
Vielä 96 vuotta sitten, ensimmäisissä MM-kisoissa Uruguayssa, se oli mahdollista. 34-vuotias Ulises Saucedo valmensi kotimaataan Boliviaa, mutta toimi turnauksessa myös erotuomarina. Eikä ainoastaan toiminut, sillä hän jätti myös kädenjälkensä MM-historiaan.
Saucedo tuomitsi nimittäin kolme rangaistuspotkua Argentiinan ja Meksikon kohtaamisessa 19. heinäkuuta. Se on edelleen MM-ennätys. Keskimmäinen rangaistuspotkuista oli myös MM-historian ensimmäinen onnistunut rangaistuspotku. Sen laukaisi verkon perukoille Meksikon Manuel Rosas.
Mussolini lähetti joukkueelle Pariisiin kolmen sanan sähkeen: ”Voitto tai kuolema”.
2. Kirjaimellinen kuolemanottelu
Adolf Hitler ei ole ainoa diktaattori, joka tälle listalle pääsee. Myös Italian Il Duce, Benito Mussolini vaikutti MM-historiaan, itse asiassa huomattavasti aktiivisemmin kuin saksalainen ystävänsä. Vuoden 1934 MM-kisat pelattiin Italiassa, ja Mussolini käytti kisoja voimakkaasti poliittisiin tarkoitusperiinsä.
Italia voitti MM-kisat 1934 ja oli suosikkeja myös Ranskassa 1938. Toinen maailmansota väijyi jo kulman takana, ja jälleen Mussolini näki ison arvon jalkapallomenestyksellä. Jopa niin ison arvon, että usein urheilussa kielikuvana käytetty termi ”kuolemanottelu” sai kirjaimellisen tulkinnan, kun Mussolini lähetti joukkueelle Pariisiin kolmen sanan sähkeen: ”Voitto tai kuolema”.
Kuolemilta vältyttiin, kun Italia uusi maailmanmestaruutensa. Viesti Italian joukkueen panoksista oli kiirinyt myös MM-finaalissa Italialle taipuneen Unkarin pelaajien korviin.
”En ole koskaan ollut tappion jälkeen näin onnellinen. Pelastin neljällä päästämälläni maalilla yksitoista ihmishenkeä”, Unkarin maalivahti Antal Szabo totesi.
Italian jalkapallomaajoukkue vuoden 1938 MM-kisoissa. Alamy/AOP