Kuvitus: Heidi Cantell, kuvat: Antti Aimo-Koivisto/LEHTIKUVA
Silja Kosonen saavutti uransa ensimmäisen arvokisamitalin ja voiton Birminghamin EM-kilpailuissa. Kososen ura on edennyt vakaasti, mikä tekee hänestä poikkeuksellisen suomalaisurheilijan lajin nykyaikaisessa historiassa.
Vuohi
Jutun on laatinut uusi urheilumedia Vuohi.
Kun Silja Kosonen juhli moukarin Euroopan-mestaruutta Birminghamin EM-kilpailuissa tuloksella 76,28, siinä ei ollut mitään yllättävää. Ainoa pieni yllätys Kososen matkassa on ollut se, että ensimmäinen arvokisamitali saatiin ”vasta” nyt, 23-vuotiaana.
Jos olisin saanut joka kerta euron, kun olen kuullut ihmettelyä siitä, miksi Suomessa ei osata kehittää juniorisarjojen menestyjistä aikuishuippuja, olisin varakas henkilö. Tämä on muodostunut suorastaan mantraksi, josta on keskusteltu Suomessa niin pitkään kuin muistan.
Aivan aluksi on kuitenkin todettava, että koko ihmettely on perspektiiviharhaa. Suomi ei ole yhtään sen huonompi tuottamaan juniorimenestyjistä aikuismenestyjiä kuin muu Eurooppa, minkä olen todennut jo edellisessä työssäni huippu-urheiludatan asiantuntijana.
Ihmettelyssä on toki siinä mielessä totuuden siemen, että ylipäätään korrelaatio juniori- ja aikuismenestyksen välillä on heikko. Tämä pätee muuallakin kuin Suomessa. On äärimmäisen harvinaista, että löytyy sellainen urheilija kuin Silja Kosonen, jonka ura etenee vakaasti juniorimenestyksestä aikuisten sarjan menestykseen.
Krista Tervon ja Silja Kososen polut moukarin huipulle ovat olleet hyvin erilaiset. Selkävaivoista kärsinyt Tervo sijoittui EM-finaalissa 11:nneksi, kun Silja Kosonen voitti Euroopan-mestaruuden. Antti Aimo-Koivisto
Kun pohditaan teitä, jotka vievät maailman huipulle, niitä on lähes yhtä monta kuin on sinne yltäneitä urheilijoita. On juoksija Jakob Ingebrigtsenin kaltaisia nuoria tähtiä, jotka menestyvät jo juniori-ikäisinä. On myös ampumahiihtäjä Suvi Minkkisen kaltaisia myöhäisheränneitä, jotka nousevat huipulle kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti 30-vuotiaana. Ja on kaikkea tältä väliltä.
Kosonen edustaa sitä polkua, jota pitkin huipulle ”pitäisi” nousta: hän oli yksi kaikkien aikojen parhaista junioreista, jonka kehitys jatkui myös 20. syntymäpäivän jälkeen ja joka kiipesi maailman absoluuttisen huipun välittömään läheisyyteen tulkinnasta riippuen jo noin 21–22-vuotiaana.
Voit lukea jutun loppuun urheilumedia Vuohesta. Siirry Vuoheen.
