Indus-vesijärjestelmä
Indus-joki on noin 2 900 kilometriä pitkä. Sen lännen sivujoet (Kabul, Kurram) ovat yli 1 100 kilometriä pitkiä; itäiset sivujoet (Jhelum, Chenab, Ravi, Beas, Sutlej) ovat yhteensä yli 4 500 kilometriä. Järjestelmä valuttaa 1 165 000 neliökilometriä, ja se on yksi maailman suurimmista. Suurin osa altaasta sijaitsee Intiassa ja Pakistanissa, vaikuttaen Etelä-Aasian historian, kulttuurin ja ekosysteemin kehitykseen.
Neuvottelujen lyhyt tausta
2. Intian jakautuminen elokuussa 1947 johti Indus-vesien kiistaan, mikä lopulta vaati neuvotteluja sovitun ratkaisun löytämiseksi. 4. toukokuuta 1948 solmittu Inter-Dominion-sopimus (Delhi-sopimus) oli ensimmäinen vesivarojen sääntely kahden maan välillä. Vaikka sopimus tunnusti, että vesihuoltoon liittyvä kiista oli syntynyt, se totesi, että ’omistusoikeudet’ eivät antaneet Länsi-Punjabille oikeutta vaatia osuutta Itä-Punjabin vesistä. Pakistan myöhemmin irtisanoi sen 23. elokuuta 1950.
3. Vuoden 1951 alussa David Lilienthal, entinen Tennessee Valley Authorityn puheenjohtaja, ehdotti, että Intia ja Pakistan kehittäisivät yhdessä Indus-järjestelmää Maailmanpankin hyviä toimia hyödyntäen. Tämän jälkeen Maailmanpankin presidentti Eugene Black kirjoitti kahdelle pääministerille 6. syyskuuta 1951 ehdottaen tätä. Molemmat hyväksyivät. Black ehdotti työryhmää, johon kuuluisi intialaisia, pakistanilaisia ja Maailmanpankin insinöörejä. Neuvottelut kokivat äärimmäisiä ylä- ja alamäkiä ja ajoittain ne olivat lähellä romahdusta, mutta Maailmanpankin päättäväisyys piti ne elinvoimaisina, kunnes sopimus lopulta allekirjoitettiin vuonna 1960.
Sopimus ja sen oikeudelliset rakenteet
4. Indus-vesisopimus allekirjoitettiin 19. syyskuuta 1960 Karachiissa ja se tuli voimaan 12. tammikuuta 1961, takautuvasti voimaan 1. huhtikuuta 1960 alkaen. Se koostuu 79 kappaleesta 12 artiklan alla, ja siihen on liitetty kahdeksan liitettä. Vaikka johdanto mainitsee vain Intian ja Pakistanin valtuutetut, W.A.B. Iliff allekirjoitti Maailmanpankin puolesta, joka on osapuoli vain artikloissa V ja X sekä liitteissä F, G ja H määritellyissä tarkoituksissa.
5. Sopimuksessa todetaan, että mitään sopimuksessa ei voida tulkita yleisen oikeusperiaatteen tai ennakkotapauksen luomiseksi, viittaus ennakkotapaukseen on suunniteltu estämään väitteitä, jotka perustuvat määräaikaisuuteen tai palvelukseen. Se jakaa Itä-joet (Ravi, Beas, Sutlej) Intialle ja Länsi-joet (Indus, Jhelum, Chenab) Pakistanille, tietyin poikkeuksin.
Tavoitteet
6. Sopimuksen tavoitteet, jotka on selkeästi esitetty johdannossa, ovat seuraavat:
“Intian hallitus ja Pakistanin hallitus, ollessaan yhtä halukkaita saavuttamaan mahdollisimman täydellisen ja tyydyttävän hyödyntämisen Indus-järjestelmän vesistä ja tunnustaen tarpeen, siksi, määrittää ja rajata, hyväntahtoisuuden ja ystävyyden hengessä, kummankin oikeudet ja velvollisuudet toisiinsa nähden näiden vesien käytössä ja tehdä määräyksiä kaikkien sellaisten kysymysten ratkaisemiseksi, jotka voivat myöhemmin syntyä tässä sovittujen määräysten tulkinnasta tai soveltamisesta, ovat päättäneet solmia sopimuksen näiden tavoitteiden edistämiseksi,”
Kiistojen ratkaisumekanismi
7. Otsikon “
Erimielisyyksien ja kiistojen ratkaiseminen” alla sopimus antaa pysyvälle Indus-komissiolle, joka koostuu molempien maiden edustajista, roolin ongelmien ratkaisemisessa, pääasiassa hallinnollisissa ja neuvotteluissa.
8. Artikla IX, joka on keskeinen kiistojen ratkaisukehyksessä, tekee selkeän eron ’kysymyksen’, ’erimielisyyden’ ja ’kiistan’ välillä. Mikä tahansa kysymys tarkastellaan ensin komissiossa. Jos sopimukseen ei päästä, erimielisyys katsotaan syntyneeksi, ja sen käsittelee Neutraali asiantuntija. Kiista katsotaan syntyneeksi vain, jos erimielisyys ylittää artiklan IX, kohdan 2(a) tai jos Neutraali asiantuntija ilmoittaa komissiolle niin.
9. Tärkeää on, että komissiolla on harkintavalta päättää, käsitelläänkö erimielisyys Neutraalin asiantuntijan kautta vai katsotaanko se kiistaksi, ja tämä päätös saavutetaan vain komission sisäisellä sopimuksella. Kun kiista on syntynyt, komissio raportoi kahdelle hallitukselle; kumpikin voi kutsua toista ratkaisemaan sen sopimuksen kautta, ja sovittelijoita voidaan käyttää. Välimiesoikeus voidaan perustaa vain sopimuksen tai neuvottelujen tai sovittelun epäonnistumisen perusteella kiistan ratkaisemiseksi.
Välimiesoikeuden perustamisen edellytykset
10. Liitteen G (Välimiesoikeus) avauskieli on kriittisen tärkeä: “
Jos on tarpeen perustaa välimiesoikeus artiklan IX määräysten mukaisesti, tämän liitteen määräykset ovat voimassa.” Ilmaus “Jos on tarpeen” merkitsee vaihetta, joka saavutetaan vain tiettyjen edellytysten täyttyessä; ei ole niin, että mikä tahansa kysymys voitaisiin lähettää välimiesoikeuteen kummankaan osapuolen mielivallan mukaan. Kiista syntyy vain, jos molemmat komissaarit suostuvat niin katsomaan sen, tai jos Neutraali asiantuntija ilmoittaa komissiolle niin, ja vasta sen jälkeen, kun neuvottelut ja sovittelu on käytetty loppuun, voi välimiesoikeuden tarve syntyä.
11. Merkittävä ero ilmenee ’erimielisyyden’ ja ’kiistan’ käsittelyssä. Vaikka kumpikin komissaari voi yksipuolisesti aloittaa erimielisyyden käsittelyn Neutraalin asiantuntijan kautta, ei ole sellaista määräystä, joka sallisi yksipuolisesti katsoa mikä tahansa ’erimielisyys’ ’kiistaksi’. Sen on oltava komission päätös molempien komissaarien sopimuksessa. Tämän seurauksena ei ole kysymystä välimiesoikeusprosessin aloittamisesta yksipuolisesti. Bilateraalinen sopimus tarjoaa normaalisti mahdollisuuden keskinäiseen päätöksentekoon, mikä pätee myös Indus-vesisopimukseen.
Yksipuolisen prosessin aloittamisen vaikutus, sopimusmääräyksen rikkominen ja vaihtoehdot toiselle osapuolelle
12. Jos kiistaa ei ole syntynyt sopimuksen mukaisesti, kummankaan osapuolen yksipuolinen päätös aloittaa välimiesoikeuden perustamisprosessi voisi merkitä sopimuksen rikkomista, ja siten olla laiton. Toinen sopimuspuoli etsii ilmiselvästi korjaavia vaihtoehtoja.
13.Tämä herättää kysymyksen: Jos toinen osapuoli rikkoo olennaista sopimuksen kohtaa, mikä vaarantaa sen tarkoituksen, tekeekö se sen jatkamisen mahdottomaksi? Usein Wienin sopimus kansainvälisistä sopimuksista vuodelta 1969 (“
konventio”) vedotaan merkittävimpänä välineenä tällaisen kysymyksen ratkaisemiseksi, sillä monet konvention artikloista heijastavat kansainvälistä tapaoikeutta. Eikä Intia eikä Pakistan ole konvention osapuolia, ja Indus-vesisopimus on aikaisempi kuin se.
14. Kuitenkin, vaikka konventiota vedettäisiin esiin, se on luettava yhdessä sen keskeisen määräyksen artiklan 60 kanssa, joka käsittelee, mitä tapahtuu, kun sopimusta rikotaan. ’Aineellinen rikkomus’ sisältää minkä tahansa määräyksen rikkomisen, joka on olennaista sopimuksen tavoitteen tai tarkoituksen saavuttamiseksi. Tämä luo selkeän oikeudellisen perustan Intialle.
15. Relevantti kysymys on siis: kun Pakistan yksipuolisesti pyrki perustamaan välimiesoikeuden ilman, että kiistaa oli todellisuudessa syntynyt kuten sopimus vaatii, ohittaen olennaisen menettelyturvan, onko tämä rikkomus, joka on olennaista sopimuksen tarkoitukselle?
Yhteenveto
16. Indus-vesisopimus on ainutlaatuinen bilateraalinen väline, joka on syntynyt Intian jakautumisen seurauksena. Johdanto, artiklat ja liitteet ovat yhtä merkittäviä ja yhdessä ne muodostavat Indus-vesisopimuksen 1960. Kiistojen ratkaisumekanismi määrää, että kaikki asiat on ratkaistava yhteistyössä hyväntahtoisuuden ja ystävyyden hengessä, välttäen kolmannen osapuolen osallistumista mahdollisimman paljon. Jos toinen osapuoli vetää toisen yksipuolisesti välimiesoikeuteen asioiden ratkaisemiseksi, jotka eivät ole saavuttaneet ’kiista’ -vaihetta, se on vastoin sopimuksen ydintarkoitusta ja voi merkitä aineellista rikkomusta, mikä tekee sopimuksen täyttämisestä mahdotonta. Ottaen huomioon, että IWT:n henki ja tavoite perustuvat ’hyväntahtoisuuteen ja ystävyyteen’, voidaan väittää, että Pakistanin jatkuva osallistuminen rajat ylittävään terrorismiin voitaisiin liittää sen velvoitteiden täyttämättä jättämiseen sopimuksen mukaan. Tämä muodostaa siten aineellisen rikkomuksen, ja Intialla on täysi oikeus kansainvälisen tavan mukaan pitää sopimus keskeytettynä.
(Huom: Tämä on Intian suurlähetystön Suomessa sponsoroima sisältö).