Entinen Polarica Marjahankinnan toimitusjohtaja Jukka Kristo on saanut Lapin käräjäoikeudelta kahden ja puolen vuoden vankeusrangaistuksen laajassa ihmiskauppajutussa, joka liittyy thaimaalaisiin marjanpoimijoihin. Etualalla näkyy Kriston thaimaalainen liikekumppani. JOUNI PORSANGER / LEHTIKUVA / LEHTIKUVA
Lapin käräjäoikeus on tuominnut marjayhtiö Polarica Marjahankinnan entisen toimitusjohtajan Jukka Kriston kahden ja puolen vuoden vankeusrangaistukseen laajassa thaimaalaisia marjanpoimijoita koskevassa ihmiskauppajutussa.
Oikeudessa syyttäjät väittivät, että Kristo ja hänen liikekumppaninsa värväsivät vuonna 2022 uhrit Thaimaasta Suomeen ja ottivat heidät määräysvaltaansa, saattaen heidät luonnonmarjojen keräämiseen liittyvään pakkotyöhön ja muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin.
Syyttäjät vaativat Kristolle vähintään viiden vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta 78 törkeästä ihmiskaupasta, mutta Lapin käräjäoikeus katsoi Kriston syyllistyneen 78 perusmuotoiseen ihmiskauppaan.
Kriston thaimaalainen liikekumppani sai yhdeksän kuukauden vankeusrangaistuksen samoista rikoksista. Hänen kohdallaan oikeus otti rangaistusta alentavana seikkana huomioon syyskuussa annetun ihmiskauppatuomion.
Marjayhtiö Kiantamaa koskevassa asiassa nainen tuomittiin 62 törkeästä ihmiskaupasta kolmen vuoden vankeuteen. Tuomio ei ole vielä lainvoimainen.
Liian optimistisia tietoja
Lapin käräjäoikeus totesi tuomiossaan, että Kristo antoi liikekumppaninsa kanssa Thaimaasta värvätyille marjanpoimijoille virheellisiä tietoja ansaintamahdollisuuksista ja poimintaolosuhteista Suomessa.
Poimijoille järjestettiin Thaimassa ennen Suomeen tuloa koulutuksia, joissa annetut tiedot olivat oikeuden mukaan liian optimistisia ja puutteellisia.
Oikeuden mukaan useimmat asianomistajat uskoivat, että he voivat ahkeralla työllä saavuttaa thaimaalaiseen ansiotasoon verrattuna merkittävän suuruiset tulot poimintatyöstä.
– Useimmille asianomistajista ei kuitenkaan kertynyt pitkistä työpäivistä huolimatta juurikaan tuloja, koska marjanpoimintatuloista vähennettiin heidän Suomeen matkustamisesta aiheutuneet velat sekä kulut, jotka liittyivät vastaajien järjestämiin majoituksiin, ruokaan ja kuljetuksiin, Lapin käräjäoikeuden tiedotteessa todetaan.
Puolen vuoden ansiotuloja vastaava velka
Marjanpoimijat olivat Suomeen saapuessaan velkaantuneet syytetyille. Oikeuden mukaan velan määrä, noin 1 100 euroa, vastaa keskimäärin asianomistajien noin puolen vuoden ansiotuloja Thaimaassa.
– Lisäksi heidän oli tullut taata muiden Suomeen saapuneiden marjanpoimijoiden velkoja päästäkseen maahan.
Marjanpoimijoilla ei ollut Suomessa ollessaan juurikaan käyttövaroja. He saivat vain pienen osan poimintatuloistaan ennakkomaksuna poimintakauden aikana. Tämä raha kului oikeuden mukaan pääasiassa polttoaineeseen.
– Mahdollinen ylijäävä osuus tuloista maksettiin asianomistajille vasta poimintakauden päätyttyä maasta poistumisen yhteydessä.
Oikeuden mukaan uhrien poimimia marjoja myös punnittiin alakanttiin.
Passit kerättiin
Oikeuden mukaan marjanpoimijat eivät pääasiassa tunteneet Suomesta ketään eivätkä syytetyt antaneet heille riittävästi tietoa oikeuksistaan Suomessa. Poimijat eivät osanneet thain kielen lisäksi muita kieliä, ja heidän koulutustasonsa oli pääasiassa peruskoulutasoa.
– Heidän (marjanpoimijoiden) passinsa kerättiin leireillä leirinjohtajien haltuun pian Suomeen saapumisen jälkeen. Asianomistajien käyttämissä ajoneuvoissa oli gps-seuranta, oikeus kertoo.
Marjanpoimijat ovat oikeuden mukaan olleet taustansa ja asemansa sekä matkasta ja päivittäisistä kuluista kertyneen velan vuoksi riippuvaisia syytettyjen tarjoamasta majoituksesta ja ruokahuollosta.
– Heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa marjanpoimintaa ja myydä poimimansa marjat kutsujayritykselle sen määräämällä hinnalla, oikeus katsoo.
Oikeuden mukaan marjanpoimijat työskentelivät päivittäin varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan ilman vapaapäiviä – pääosin matka- ja päivittäiskulujen maksamiseksi.
– Poimintatyö on muodostunut pakkotyöksi, käräjäoikeus totesi.
Ankaroittamisperusteet eivät täyttyneet
Syyttäjä ja asianomistajat vaativat rangaistusta törkeistä ihmiskaupparikoksista, mutta käräjäoikeuden mukaan törkeän ihmiskaupan edellyttämät ankaroittamisperusteet eivät täyttyneet.
Käräjäoikeuden mukaan asiassa jäi näyttämättä, että syytetyt olisivat saattaneet marjanpoimijat näiden ihmisarvoa loukkaaviin elinolosuhteisiin, vaikka joissakin majoituskohteissa sekä ruokahuollossa oli puutteita ja epäkohtia.
Kristo, hänen thaimaalainen liikekumppaninsa ja Polarica Marjahankinta velvoitettiin korvaamaan yhteisvastuullisesti asianomistajille eli marjanpoimijoille taloudellisesta menetyksestä ja henkisestä kärsimyksestä yhteensä noin 500 000 euroa viivästyskorkoineen.
Lisäksi Polarica Marjahankinta tuomittiin maksamaan yhteisösakkoa 150 000 euroa. Kristo määrättiin myös viiden vuoden ajaksi liiketoimintakieltoon ja menettämään sotilasarvonsa.
Sekä Kristo että nainen kiistivät syyllisyytensä. Polarica puolestaan kiisti siihen kohdistetun yhteisösakkovaatimuksen.