Vanhoillislestadiolaisten vuosittainen suuri tapahtuma Suviseurat pidetään Kauhavalla. Tapahtuman järjestävä Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ennakoi 84 000 osallistujan saapuvan paikalle. SUVISEURAT / KUVAPALVELU / HANDOUT / LEHTIKUVA / LEHTIKUVA
Tarratoimikunnan aktivistit saavat asiattomien kommenttien ohella myös runsaasti aitoja kysymyksiä lestadiolaisliikkeen herkistä aiheista. Ryhmä kokee onnistuneensa herättämään keskustelua yhteisön sisällä.
Yli 500 aktivistia jakaa tarroja Suviseuroissa Kauhavalla tänä viikonloppuna. Aktivistiryhmän Tarratoimikunnan tarroissa kyseenalaistetaan vanhoillislestadiolaisen liikkeen näkemyksiä muun muassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä, ehkäisystä sekä avioerosta.
Ryhmä herätti runsaasti huomiota Suviseuroissa jo edellisvuonna, ja sen tunnettuus on vain kasvanut.
Tarratoimikunnan perustajat Essi Mutanen ja Senja Myllymäki eivät torstaina päässeet itse liimaamaan tarroja, sillä heitä seurasi jatkuvasti suuri, utelias lapsiryhmä. Tätä ulkopuolisen on vaikea ymmärtää.
– On melkein tragikoomista, että perässä on jatkuvasti sellainen joukko ja sieltä lentää vesipulloa, kun yritän halailla lestadiolaista ystävää, Mutanen kertoo STT:lle.
Viime vuonna Suviseurojen järjestäjät ilmoittivat pitävänsä Tarratoimikunnan toimintaa ulkopuolisena keskusteluna. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen SRK:n pääsihteerin Arto Töllin mukaan tämä näkemys ei ole muuttunut.
– Tarrojen yleisviesti ei edusta uskoamme eikä Raamatun opetuksesta nousevaa näkemystä. Tältä pohjalta voidaan todeta, että kyse ei ole liikkeen sisältä nousevasta toiminnasta, vaikka toimijoilla olisi taustaa liikkeessä, Tölli kertoi STT:lle sähköpostitse.
Aikuiset puuttuneet
Viime vuonna aktivistien Suviseuroissa kokemaa häirintää ja uhkaavaa käytöstä seurasi se, että jotkut heistä tekivät asiasta rikosilmoituksia.
Mutanen kertoo, ettei yhdestäkään ilmoituksesta seurannut mitään. Hänen mukaansa poliisin olisi hyvin vaikeaa löytää tekijöitä kymmenientuhansien nuorten joukosta ilman todisteita.
Perjantaina aktivistit eivät vielä saaneet selkeää käsitystä siitä, onko häirintä vähentynyt tänä vuonna. Mutanen ja Myllymäki kuitenkin kokivat, että torstaina häirintään puututtiin herkemmin. Yhden järjestyksenvalvojan lisäksi myös aikuiset perheenäidit olivat tulleet ojentamaan häiriköiviä lapsia.
SRK:n Arto Tölli kertoo STT:lle, että Suviseuroissa puututaan asiattomaan käytökseen riippumatta siitä, keihin käytös kohdistuu. Hänen mukaansa kaikille, myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille, turvallisesta tapahtumasta on keskusteltu paikallisyhdistyksissä, SRK:n sosiaalisen median kanavilla ja lestadiolaisliikkeen Päivämies-lehdessä.
Aktivisteilla on ollut myös runsaasti aidosti rakentavia kohtaamisia. Mutasen mukaan ihmiset ovat hyvin kiinnostuneita ja pyrkivät selvästi keskustelemaan pelkän herjaamisen sijasta.
– Helpostihan sitä sanoo vain ne rajuimmat kommentit, mutta paljon on myös sellaista humaania. Joku lapsi käy sanomassa, että tunnen monta homoa ja heillä on tosi vaikeaa, kiitos, Myllymäki kertoi.
Näkymätöntä tuotu näkyväksi
Myllymäen mukaan aktivismin päätavoitteena on ennen kaikkea tuoda esiin tietoa, jota lestadiolaisten omissa medioissa ei käsitellä.
– Toivomme, että sateenkaarisanasto ja seksuaalioikeudet tulevat ihmisille tutuiksi ja että murretaan tabuja näiltä osin.
Mutasen mielestä Tarratoimikunta on onnistunut jopa ylittämään tavoitteensa. Keskustelua on herännyt asioista, joita yhteisössä ei ennen voinut edes mainita ääneen.
– Ajattelemme, että nuoriin ja vanhempiinkin sukupolviin jää tästä kollektiivinen muistijälki. Lapset näkevät ensi kertaa transihmisiä ja homoja, ja he kuulevat jonkun sanovan siellä Suviseura-kentällä ääneen sanan ”biseksuaali”. Nämä ovat sellaisia vuosikymmenten prosesseja, Mutanen kertoo.
Tarratoimikunta lopettaa toimintansa toistaiseksi Suviseurojen jälkeen. Mutanen ja Myllymäki kertovat haluavansa pitää taukoa aktivismin tuomasta kuormituksesta. He kirjoittavat myös kirjaa kasvustaan ulos lestadiolaisliikkeestä.
Kaksikko toivoo julkista keskustelua muista konservatiivisista yhteisöistä, joissa on samanlaisia haasteita.
– Meillä on Senjan kanssa nyt ääntä ja megafoni auttaa niistä yhteisöistä tulevia aktivisteja. Varovaisia aloittelevia ääniä on jo noussut esiin, Essi Mutanen kertoo.
