Yksi neljästä (26 %) suomalaisesta työntekijästä kokee edelleen kohonneen riskin tai vaikean työuupumuksen, kertoo Työterveyslaitoksen (TTL) tilaaman tutkimuksen mukaan.
Uupumuksen oireet olivat yleisempiä sekä työntekijöiden että esimiesten keskuudessa kuin ennen koronapandemiaa, Työterveyslaitos tiedotti maanantaina.
Brokraattiset vaatimukset ja roolikonfliktit näyttävät olevan pääasiallisia syitä työuupumukselle ja riskialttiudelle työpaikoilla.
Työhön liittyvä epävarmuus, liiallinen työkuorma, yksitoikkoisuus ja fyysinen työkuorma ovat myös työuupumuksen riskitekijöitä, vaikka ne vaikuttavatkin väestötasolla keskimäärin pienemmässä määrin.
”Puhumme usein työnsä määrästä, mutta se ei välttämättä ole tärkein riskitekijä. Vaikuttaa siltä, että suurempi vaikutus on sillä, että jäykät toimintatavat, puutteelliset työvälineet, tiedon hidas kulku tai ristiriitaiset odotukset luovat turhaa kitkaa työssä. Nämä tekijät voivat myös lisätä kokemusta työkyvyttömyydestä ja vähentää aikaa, jonka työntekijä kokee viettävänsä ydintyöhön,” sanoo tutkija Jie Li.
On olemassa useita tapoja vähentää byrokratiaa ja roolikonflikteja työpaikoilla. Ne liittyvät työpaikkaprosessien yksinkertaistamiseen ja yhteisen ymmärryksen vahvistamiseen.
Tutkimus kuitenkin osoitti, että suomalaiset kokevat työkykynsä hieman paremmaksi kuin aiemmin.
Kesällä 2026 43 prosenttia suomalaisista työntekijöistä koki työkykynsä erinomaiseksi, kun taas vuotta aiemmin vastaava luku oli 39 prosenttia.
Kaikkiaan 67 prosenttia pystyi täyttämään työnsä fyysiset vaatimukset, kuten seisominen tai esineiden nostaminen.
Tunneälyllinen työkyky, eli kyky kohdata ja käsitellä muiden ihmisten tunteita, oli heikoin (41 %).
”Työkyky on monimutkaisempi kysymys kuin monet luulevat. Henkilö voi olla täysin työkykyinen yhdellä alueella, vaikka hän tarvitseekin tukea toisella alueella. Lisäksi eri työtehtävät korostavat erilaisia työvaatimuksia. Tämän valossa työtehtäviä voitaisiin mukauttaa tarpeen mukaan auttamaan uran pidentämisessä,” sanoo tutkimusprofessori Jari Hakanen.
Eri työkyvyn osa-alueista kognitiivinen, tunneälyllinen ja osaamistyökyky parantuivat väestötasolla kesään 2025 verrattuna. Fyysinen ja sosiaalinen työkyky pysyivät ennallaan.
Eroja oli eri työkyvyn osa-alueiden painotuksessa eri ikäryhmien välillä.
Nuorempi ikä yhdistettiin parempaan fyysiseen ja kognitiiviseen työkykyyn. Kognitiivinen työkyky viittaa kykyyn täyttää tietojenkäsittelyyn ja ajatteluun liittyviä työvaatimuksia.
Toisaalta nuorempi ikä yhdistyi heikompaan sosiaaliseen työkykyyn, joka viittaa kykyyn täyttää muiden ihmisten ja epämuodollisten vuorovaikutustilanteiden vaatimukset.
”Tulokset voivat heijastaa kokemusten puutetta uran alkuvaiheista. Ne voivat myös viitata siihen, että nuoria työllistävillä aloilla ja työpaikoilla on enemmän sosiaalisia vaatimuksia. Siksi tulosta ei tulisi tulkita pelkästään nuorten aikuisten yksilölliseksi piirteeksi. Nämä havainnot kuitenkin osoittavat, missä työkyvyn osa-alueissa nuorten aikuisten tukemisessa ja työkehityksessä tarvitaan erityistä huomiota,” sanoo erikoistutkija Janne Kaltiainen.
Enemmistö alle 30-vuotiaista koki työkykynsä erinomaiseksi. Työhyvinvoinnin osalta nuoret olivat kuitenkin heikommassa asemassa kuin muut ikäryhmät. Mitä nuorempi vastaaja oli, sitä vähemmän työpanosta ja sitä enemmän työkoneisuutta hän koki. Myös yksinäisyys oli yleisempää nuorempien keskuudessa.
