Opettajia koskevat pyynnöt, toiveet ja vaatimukset ovat puhuttaneet viime aikoina. Kuva: Timo Marttila, Oulun Kuva, Janne Nykänen
Lue tiivistelmä
Opettajat kertovat Ilta-Sanomille vanhempien käsittämättömistä toiveista.
Opettajia on muun muassa kielletty käyttämästä sanoja noita ja peikko sekä pyydetty asettamaan kotiintuloaikoja.
Osan opettajista mukaan vanhemmat vaativat yhä enemmän asioita, jotka eivät kuulu kouluille.
Eläköitynyt opettaja Vuokko Isaksson muistuttaa, että kohtuuttomia pyyntöjä esitettiin jo 90-luvulla.
Näytä lisää
Opettajien saamat jopa käsittämättömältä tuntuneet toiveet ovat puhuttaneet viime aikoina.
Helsingin Sanomien haastatteleman opettajan Joanna Lukkarilan mukaan vanhemmat vaativat yhä enemmän asioita, jotka eivät ole koulujen tai opettajien vastuulla.
Vuonna 2005 eläköitynyt opettaja Vuokko Isaksson, 81, näkee asian kuitenkin toisin. Hänen mielestään vanhemmat vaativat opettajilta paljon jo 1990-luvulla.
– Kerran äiti soitti ja pyysi, että kieltäisimme hänen lastaan ajamasta mopolla kouluun. Lapsella ei riittänyt ikä siihen. Ei vain malttanut pitää näppejään moposta irti, Isaksson kertoo.
Vuokko Isaksson eläköityi opettajantöistä vuonna 2005. Kuva: Oulun Kuva
Isaksson ehti opettajauransa aikana opettaa käsitöitä monessa eri koulussa Oulun seudulla.
– Lapset saivat tuoda tunneilleni vuorotellen kasetteja, joita sitten soitin heille. Yksi äiti ei tästä kuitenkaan pitänyt ja sanoi minulle, ettei tunneillani saa soittaa musiikkia.
Isakssonin mukaan asiasta keskusteltiin äidin kanssa vain kerran, ja musiikin soittaminen tunneilla sai jatkua.
Myös moni muu opettaja on uransa aikana törmännyt vanhempien kummallisiin toiveisiin.
Osa opettajista kokee, että vanhemmat vaativat nykyään aikaisempaa enemmän. Toiset opettajat taas ajattelevat, että vaatimukset olivat korkeat jo 90-luvulla. Kuva: Janne Nykänen
Noin 10 vuotta opettajana toiminut nainen kertoo Ilta-Sanomille, että osaa hänen kollegoistaan jopa kammottaa pitää yhteyttä joihinkin vanhempiin, koska he saattavat olla välillä todella vaativia.
– Minulle taas on enemmän tullut vastaan koomisia sattumuksia, hän kertoo.
Yksi vanhempi oli esimerkiksi pyytänyt useaan otteeseen, että voisi ostaa opettajan koiran.
– Ilmeisesti vanhemman lapsi piti koirasta kovasti. He etsivät koiraa, ja minun koirani oli koulutettu.
Opettaja kuitenkin totesi vanhemmalle, ettei lemmikki ole myynnissä.
Toinen vanhempi taas otti yhteyttä, koska ei pitänyt sanoista, joita opettaja käytti oppituntien aikana.
– Ymmärrän, että esimerkiksi kiroilu ei kuulu kouluun, mutta nyt oli kyse sanoista, kuten noita, peikko ja syntymäpäivä.
– Pyynnöt ovat välillä ihan kohtuuttomia. Välillä mietin, onko tämä piilokamera. Onneksi suurin osa vanhemmista on ihania ja yhteistyökykyisiä.
Opettajat muistuttavat, että suurimman osan vanhempien kanssa ei ole ongelmia. Kuva: Timo Marttila
Toinen jo eläkkeelle jäänyt opettaja taas kertoo, miten yksi äiti kertoi olevansa kyllästynyt maksamaan opettajan palkkaa.
– Hän [äiti] hoki sitä myös tyttärelleen, joka lapsen ymmärtämättömyydellä käytti sitä painostukseeni.
Samainen opettaja muistaa myös, miten äiti oli kerran vanhempainvartissa pyytänyt kuulla lapsestaan ensin huonot asiat, jotta lopulta jäisi parempi mieli.
– Kun toimin näin, hän vaati kesken tapaamisen esihenkilöni eli rehtorin paikalle ja kertoi hänelle, että olen negatiivinen tyyppi, kun en osaa kertoa hänen pojastaan mitään hyvää.
Myös toinen eläköitynyt opettaja muistelee vanhempien tapaamisissa käyneitä kommelluksia.
– Vanhempainillassa oli usein tilanne, jossa minua pyydettiin määräämään sama kotiintuloaika koko luokalle, hän kertoo.
Opettaja ei tätä ymmärtänyt alkuunsakaan.
– Tuntuu, että lapset ovat hirveän paljon nykyään omillaan. Tämä näkyy myös opettajan työssä. Toki on paljon myös niitä perheitä, jotka kantavat vastuunsa erittäin hyvin.
Joskus vanhemmat pyytävät opettajia kantamaan vastuuta lapsistaan myös koulupäivän jälkeen.
Helsinkiläinen miesopettaja muistelee, miten 2000-luvun alussa osa vanhemmista ja jopa kollegoista ehdotti, että opettajien tulisi partioida katuja iltaisin ja viikonloppuisin.
– Siihen aikaan tahtotila oli, että opettajien tulisi partioida yläkouluikäisiä Helsingin kaduilla. Tästä kuitenkin luovuttiin. Taisi liittokin olla vastaan, helsinkiläinen opettaja muistelee.