Jürgen Klopp ja Pep Guardiola, pitkäaikaiset kilpailijat ensin Saksan Bundesliigassa ja myöhemmin Englannin Valioliigassa. Kuvitus: Heidi Cantell, kuvat: Matt West/AOP, Adobe Stock
Englantilaisen jalkapallon mielikuvat eivät varsinaisesti perustu pelillisen kehityksen edelläkävijyyteen. Valioliigaan saapuneiden kansainvälisten huippuvalmentajien ansiosta Englanti on kuitenkin toiminut pelillisen kehityksen kiihdyttämönä.
Vuohen helmi
Juttusarjassa esitellään kiinnostavimpia urheilukirjoja niin lähi- kuin kaukaisemmasta historiasta.
Englantilaisen jalkapallon herättämät mielikuvat eivät ole erityisen positiivisia: pitkät pallot, heikot syötöt, rajut taklaukset ja osittain nämä kaikki selittäviä mutaisia kenttiä tuulisissa sääolosuhteissa. Pitkään tämä mielikuva vastasi myös todellisuutta, osittain se on yhä voimassa.
On kuitenkin selvää, että pelillisen kehityksen keskus Englanti ei ole ollut lajin alkuvaiheiden jälkeen. Tilanne kuitenkin muuttui noin kymmenen vuotta sitten.
Modernin jalkapallon alkuhetkenä pidetään päivämäärää 26. lokakuuta 1863, jolloin Englannin jalkapalloliitto perustettiin. 163 vuodessa on kuljettu pitkä matka, jonka aikana peli on kehittynyt nykyiseen muotoonsa. Tämän kehityksen varrella monet pelaajat, valmentajat ja toimijat ovat tuoneet oman panoksensa.
Ilmiöön on syventynyt englantilainen jalkapallotoimittaja Michael Cox vuonna 2019 julkaistussa teoksessaan Zonal Marking – From Ajax to Zidane, the Making of Modern Soccer. Nimestään huolimatta teos ei ole paikkapuolustuksen teoria- tai historiateos, vaan katsaus jalkapallon pelillisen kehityksen evoluutioon vuosina 1992–2020.
Voit lukea jutun loppuun uudesta urheilumedia Vuohesta. Siirry Vuoheen.