Enni Virjosella on vielä yksi vuosi jäljellä Kerttulin urheilulukiossa. MARKKU ULANDER / LEHTIKUVA / LEHTIKUVA
Olympiakomitean NG-tiimiin valittu 7-ottelija kehittää uraansa rauhallisesti valmentajaäitinsä kanssa. Nuoruusvuodet ovat opiskeluaikaa. Suuret tavoitteet sijoittuvat 2030-luvulle.
Enni Virjonen suhtautuu rauhallisesti merkittävään kehitykseensä 7-ottelijan uralla. Alle 18-vuotiaiden Euroopan mestaruus, Saga Vanniselta saadut otteluennätykset ja yksittäisten lajien jatkuva ennätyksellinen kehitys ovat herättäneet asiantuntijoiden huomion, mutta Virjonen keskittyy valmentajaäitinsä Petra Virjosen kanssa aikuisten kilpailuissa ja tulevaisuudessa saavutettaviin tavoitteisiin.
– Emme juurikaan mieti juniorituloksia. Näemme nuoruusvuodet oppimisena, Virjonen toteaa ja ohittaa vertailut Vanniseen ja ennätystilastoihin.
– Toiset ovat nuorena todella hyviä, kun taas toiset saattavat harrastaa monipuolisesti useita lajeja. Hyvään tulokseen voi päästä molemmilla tavoilla. Minulla on omat päämääräni.
Virjosen rauhallisista kommenteista voi päätellä, että tavoitteet ovat niin korkealla, ettei niistä kannata hätäillä. Virjonen vahvistaa tämän.
– Harjoittelufilosofiaani kuuluu ehdottomasti se, että terve urheilija kehittyy, Virjonen avaa ajatteluaan.
– Harjoitteluni on todella progressiivista. Mielessä ovat uran suurimmat tavoitteet.
Käytännössä tämä tarkoittaa vammojen ehkäisyä, huolellista suoritustekniikkaa voimaharjoittelussa, huoltavaa harjoittelua ja harkittua harjoituskuormaa.
– Ei väkisin väännetä, Virjonen tiivistää.
Seitsemän mahdollisuutta onnistua
Virjonen, 18, on juuri valittu Olympiakomitean Next generation -tukiryhmään. Tämä ja Virjosen muut tuet mahdollistavat entistä ammattimaisemman harjoittelun. Arkielämä selkeytyy entisestään, kun hän suorittaa viimeistä vuottaan turkulaisessa Kerttulin urheilulukiossa.
– Jäljellä on aiempia kevyempi lukiovuosi, kolme jaksoa ja kahdet kirjoitukset.
Lukion jälkeen Virjonen aikoo opiskella, mutta urheilun ehdoilla.
– Haluan urheilla ammatikseni, mutta voisin opiskella sen ohella jotain, jotta olisi muitakin ajatuksia.
Virjonen pohtii vielä opintojaan, mutta 7-ottelua hän on miettinyt niin, että olisi valmis lajin edustajaksi.
– Ottelussa on seitsemän mahdollisuutta onnistua, Virjonen kertoo lajistaan.
Hän on jo saanut osakseen kysymyksiä inhokkitreenistä, suosikkilajeista tai vähiten mieluisista lajeista.
– Ei ole inhokkia, Virjonen sanoo harjoituksista ja jatkaa yhtä iloisesti hymyillen ottelulajeista.
– Tykkään kaikista. Onnistumisista tulee aina lisäbuustia, ja saan yhtä paljon iloa onnistun missä lajissa tahansa. Tai tietysti kaikkein eniten 7-ottelun huippuonnistumisista, mutta pidän kaikista lajeista, joita harjoittelen.
30 sekuntia ja rauhallisuus
Rakkaus otteluun välittyy vakuuttavasti.
– Tykkään ottelusta todella paljon, kun harjoittelu on niin monipuolista. Jos jokin laji ei treeneissä onnistu, seuraavana päivänä tai seuraavalla viikolla jokin toinen laji sujuu, Virjonen jatkaa.
– Ja samalla tavalla nautin kilpailuista. On todella motivoivaa, kun aina onnistuu jossain ottelun lajissa.
Virjonen mainitsee hyvänä esimerkkinä mestaruuteen päättyneen EM-ottelunsa kesältä 2024. Hän juoksi 100 metrin aidat huippuaikaan, mutta korkeus jäi parikymmentä senttiä alle ennätyksen.
– Se harmitti, mutta se oli todella hyvä kokemus. Se kasvatti, kun piti opetella käsittelemään epäonnistumista, Virjonen kertoo ja mieleen nousee äidin ohje.
– 30 sekuntia saa harmittaa. Ei sen pidempään, kun kilpailu on kesken.
Valmentajaäidin neuvo tukee Virjosen omaa ajattelua.
– Sellainen rauhallisuus on mielestäni aika hyvä, Virjonen kuvaa mielentilaansa kaksipäiväisessä ottelu-urakassa.
