Mikä muuttuu SM-liigan superkaudella?
Ensimmäinen vastaus oli jyrkkä ei. Emme tarvitse maalivahtivalmentajaa.
Itävaltalainen jääkiekkoseura HC Innsbruck tyrmäsi Ville Kolppasen ehdotuksen. Kolppanen oli päättänyt pitkän uransa maalivahtina ja etsi itselleen uutta työtä. Elettiin kesää 2024.
Kolppanen ei vieläkään tiedä, mitä puhelimen toisessa päässä tapahtui, mutta pari tuntia myöhemmin tilanne muuttui yllättäen.
– Soittivat takaisin ja kysyivät, pääsisinkö tulemaan juniorileirille. Sanoivat samalla, että eivät sitten maksa minulle mitään, Kolppanen kertoo.
Hän osti oitis lennot ja sai neuvoteltua seuran kanssa yösijan harjoitusleirin ajaksi.
– Olin siellä viikon. Sitten ne kysyivät, voinko jäädä.
Kolppanen jäi.
Nyt hän aloittaa kolmannen kautensa Innsbruckin maalivahtivalmentajana. Kalenteriin mahtuu paljon muutakin.
Harjoitusolosuhteet ovat Innsbruckissa hulppeat. Kuva: Ville Kolppasen kotialbumi
– Aamut olen miesten joukkueen maalivahtivalmentajana, illat U20-joukkueen päävalmentajana. Päivät menee tyttären ja vaimon kanssa ja välillä koiraa rapsuttaessa. Rinkadian kanssa menee sitten vielä oma aikansa.
Kolppanen on perustanut vaimonsa kanssa palvelun, joka yrittää auttaa pelaajia ja valmentajia löytämään työpaikkoja.
– Emme halua verrata tätä Linkediniin, mutta pääperiaate on sama, eli tuodaan alan ammattilaiset yhteen paikkaan. Pelaajat, valmentajat, agentit ja seurat, Kolppanen kertoo innostuneena.
Alustalla pelaajat, valmentajat ja agentit luovat varmistetun profiilin ja seurat voivat etsiä tarpeidensa perustalla haluamansa ammattilaisen.
Idea syntyi käytännön tarpeista. Ensimmäinen sysäys tapahtui, kun Kolppanen lähti Venäjältä vuonna 2017. Hän torjui kiekkoja Neftehimikissä kolmen kauden ajan.
– Tulin KHL:stä kotiin maaliskuussa ja olin todella hyvässä kunnossa. Silloinen agenttini sanoi, että ei ole löytynyt uutta seuraa eikä kukaan ole kiinnostunut.
Kolppanen vaihtoi välittömästi agenttia.
– Meni kaksi päivää ja tein sopimuksen Ruotsiin, Kolppanen naurahtaa.
– Siitä asti tämä juttu on asunut mielessä. Ajattelin, että tämä pitää muuttaa.
Kolppanen, 33, kertoo jääkiekkopiirien toimivan pitkälti niin, että kaikilla alan tekijöillä on omat kontaktit ja verkostot.
– Ne kontaktit ovat kuitenkin todella rajallisia. Me haluamme avata markkinan niin, että myös ne ammattilaiset, joilla ei ole riittävästi omia kontakteja, löytävät helpommin toisensa. Emmekä halua sulkea missään nimessä ihmiskontakteja pois. Päinvastoin, haluamme tuoda enemmän ovia, joista pääsee sisään, Kolppanen kertoo.
Ville Kolppanen pelasi urallaan SM-liigaa Ilveksen paidassa. Kuva: Ossi Ahola
Kolppanen on todellinen kokemusasiantuntija, kun puhutaan jääkiekkoilijoiden erilaisista työmahdollisuuksista. Hän pelasi urallaan Suomen lisäksi Ruotsissa, Tanskassa, Kanadassa, Kazakstanissa, Venäjällä ja Saksassa.
– Iso osa suomalaispelaajista ja -valmentajista ei vieläkään tiedä, missä kaikkialla on jääkiekon työpaikkoja. Euroopassa on noin 18 maata, jossa saa jääkiekosta palkkaa. Toisista enemmän, toisista vähemmän, Kolppanen sanoo.
Kolppanen lähti kaudella 2011–12 ikimuistoiselle seikkailulle Kazakstaniin, Venäjän MHL-junioriliigaan.
– Se opetti enemmän elämää kuin jääkiekkoa. Periksiantamattomuutta, erilaisten kulttuurien ja ihmisten ymmärtämistä, Kolppanen kertoo.
Välillä eteen tuli asioita, joita oli mahdoton ymmärtää.
– Muistan, kun meidän junnujoukkueemme bussikuski ajoi bussin bazasta [harjoituskeskus] lentokentälle. Se parkkeerasi siihen Jakolev Jak 42 -koneen viereen, vaihtoi karvalakin lentolakkiin ja hyppäsi koneen ohjaimiin. Sitten vaan ilmaan!
Kolppanen mietti joukkueen toisen suomalaisen Olli Henrikssonin kanssa, voiko tämä olla totta.
– Saimme vastaukseksi, että jos se nyt osaa bussia ajaa, niin kai sitten lentokonettakin.
Saman kauden alussa KHL-joukkue Lokomotivin kone oli pudonnut alas. Kaikki joukkueen pelaajat kuolivat turmassa.
– Meitä rauhoiteltiin kertomalla, että nämä Jakolevin koneet ovat hyviä, kun niitä pystyy lentämään, vaikka joku koneen osa hajoaisi, Kolppanen kertoo.
Kaikista sattumuksista huolimatta Kolppanen muistelee hyvällä aikaansa Kazakstanissa ja Venäjällä.
– Hyviä muistoja kaikki. Voisi olla jossain vaiheessa paikallaan tehdä muistelmat noista vuosista. Kyllä harmittaa, kun katsoo nykymaailman tilannetta, Kolppanen sanoo viitaten Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa.
Kolppasen perhe nauttii elämästään Tirolin osavaltion pääkaupungissa.
Ex-maalivahti kertoo aina katsoneensa elämää mahdollisuuksien kannalta. Kuva: Ville Kolppasen kotialbumi
– Tämä on Keski-Euroopan kauneimpia paikkoja. Aurinko on paistanut kohta kolme vuotta putkeen. Lapsi päiväkodissa, kämppä viimeisen päälle, seuralta saa auton. Viihdytään loistavasti, hän hehkuttaa.
Hulppeiden alppimaisemien lisäksi ihmiset ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen.
– Kulttuuri täällä on lähellä omaa mielenmaisemaani. Ihmiset ovat iloisia ja urheilullisia.
Kolppanen kertoo tutustuneensa lukuisiin eri alojen ihmisiin, paikallisiin ja muualta muuttaneisiin.
– Kaikki ovat jollain tavalla samalla asialla. Haluavat yrittää, mennä elämässä eteenpäin. Se motivoi. Jo paikka itsessään inspiroi kehittymään, mutta kyllä se lähtee näistä ihmisistä, hän sanoo.
Kolppasen päätyö on yhä valmentajana. Lähitulevaisuuden suuntaa määrittelee Rinkadia-hankkeen onnistuminen.
– On tässä ollut suunnitelmia valmentamisen suhteen, mutta nyt mennään päivä kerrallaan. Olen aina katsonut maailmaa mahdollisuuksien kannalta.
