Jarkko Ruudun mukaan huipulle pääsemisessä ei ole kyse ainoastaan taidosta, vaan myös kyvystä toimia ratkaisevissa hetkissä paineen alla. All Over Press
Jarkko Ruudun pitkä urheiluura vei hänet HIFK:sta NHL:n kirkkaisiin valoihin, yli 650 runkosarjaotteluun ja maailman parhaiden pelaajien joukkoon. Nykyisin hän tarkastelee jääkiekkoa eri näkökulmasta. Pelaajauran jälkeen valmennuksen ja pelaajakehityksen pariin siirtynyt Ruutu toimii Buffalo Sabresin Euroopan kehitysvalmentajana.
Jarkko Ruutua kritisoitiin hänen pelityylinsä vuoksi – nyt hän avaa, miksi se oli kannattavaa
Jarmo Kekäläinen seurasi Jarkko Ruudun työtä läheltä, nyt hän kertoo, miksi NHL-seura palkkasi suomalaisen
Nykyisessä tehtävässään hän tarkkailee, miten nuoria pelaajia valmistellaan matkalle kohti maailman vaativinta kiekkoliigaa. Hän on samalla vakuuttunut yhdestä asiasta: suurimmat erot huipputasolla eivät synny luistelunopeudesta tai laukauksista.
– Erot syntyvät pään sisällä, kun puhutaan huipulle pääsemisestä. Taitavia ja kyvykkäitä pelaajia on runsaasti. Tärkeintä on se, miten pystyy toimimaan paineen alla, kun se yksi mahdollisuus tulee eteen, Ruutu toteaa.
Hänen mukaansa juuri paineensietokyky ja kyky käsitellä vastoinkäymisiä erottavat parhaat pelaajat muista. Huipulla marginaalit ovat pienet, eikä mahdollisuuksia ole rajattomasti.
– Jos saat sen yhden mahdollisuuden, näet sen paikan ja pystyt toimimaan siinä hetkessä, se on usein ratkaisevaa. Se on yksi suurimmista erottavista tekijöistä.
Jarkko Ruudun mukaan nuorten pelaajien suurin kehityspotentiaali löytyy yhä henkiseltä puolelta: paineiden, pettymyksien ja onnistumisten käsittelystä. Kauko Marko
Lähes vuosikymmen Columbus Blue Jacketsin organisaatiossa opetti Ruudulle paljon siitä, kuinka erilaisia reittejä pelaajat kulkevat huipulle. Siksi hän suhtautuu varauksella ajatukseen, että NHL-pelaajille olisi olemassa yksi oikea kehityspolku.
– Jokainen pelaaja on yksilö. Ei ole olemassa mitään käsikirjaa siitä, miten jokaisen tulisi toimia. Tärkeintä on yhteistyö ja luottamus. On päästävä sellaiseen suhteeseen pelaajan kanssa, että häntä voi aidosti auttaa.
Buffalossa hänen työnsä on toimia linkkinä seuran ja eurooppalaisten pelaajien välillä. Käytännössä tämä tarkoittaa sekä pelillistä että henkistä tukemista.
– Pelaaja tekee aina työnsä itse, mutta häntä voidaan auttaa merkittävästi. Tavoitteena on valmistaa pelaajaa tulevaisuutta varten ja auttaa häntä olemaan mahdollisimman valmis siirtymään Pohjois-Amerikkaan.
Ruutu korostaa, ettei kehitysvalmentaja ole ainoa ratkaiseva tekijä kenenkään uralla.
– Seuravalmentajilla on valtava merkitys. Kyse on yhteistyöstä. Organisaatiossa on paljon ihmisiä, jotka auttavat pelaajaa eri asioissa. Yksi tarvitsee apua fysiikassa, toinen ravinnossa, kolmas jossain muussa. Tarkoitus on löytää oikeat ihmiset oikeisiin tilanteisiin.
Jos saat yhden mahdollisuuden, näet paikan ja pystyt suorittamaan siinä hetkessä, se on usein ratkaisevaa.
Vaikka suomalainen jääkiekko on tuottanut viime vuosina runsaasti NHL-pelaajia, Ruutu näkee kehityskohteen juuri henkisellä puolella.
– Omalla urallani huomasin, kuinka merkittävää on, miten käsittelet asioita silloin, kun asiat eivät suju. Toisaalta on myös pystyttävä onnistumaan silloin, kun on mahdollisuus näyttää taitonsa.
Ruutu on perehtynyt aiheeseen myös pelaajauransa jälkeen ja peilannut valmennustyöhön omia kokemuksiaan.
– Suurin erottava tekijä on usein se, mitä päässä liikkuu ja missä tilanteessa. Siinä suomalaisessa urheilussa ja jääkiekossa on vielä kasvun paikka. On kehitytty paljon, mutta tekemistä on edelleen.
Hänen mukaansa juuri huippu-urheilun psykologisella puolella voidaan ottaa seuraava suuri kehitysaskel.
– Jos pystyttäisiin opettamaan nuorille pelaajille toimintamalleja siihen, miten käsitellään paineita, pettymyksiä ja onnistumisia, siinä olisi valtavan suuri arvo.
Yksi asia on muuttunut merkittävästi Ruudun omista juniorivuosista. Yksilövalmennus on tullut vahvasti mukaan jo hyvin nuorena.
Samalla hän näkee riskin siinä, että lapset keskittyvät liian aikaisin vain yhteen lajiin.
– Monen nuoren kohdalla mennään nykyään helposti siihen, että valitaan yksi laji ja panostetaan kaikki siihen ympäri vuoden. Itse kannustaisin siihen, että lapset liikkuisivat mahdollisimman paljon ja monipuolisesti.
Ruutu uskoo, että erikoistumiselle on aikaa myöhemminkin.
– Vanhempana ehtii kyllä keskittyä yhteen lajiin. Monipuolisuuden hyödyistä on paljon näyttöä. Se kehittää urheilijaa kokonaisvaltaisesti.
Hänen mielestään myös lajiliittojen ja seurojen pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä, jotta nuoret voisivat harrastaa useampaa lajia rinnakkain.
Tärkein ominaisuus on halu harjoitella ja tehdä töitä. Pitää panna itsensä likoon joka päivä.
– Ei pitäisi olla niin, että yhden lajin valitseminen automaattisesti sulkee muut pois.
Ottawa Senatorsia edustanut Jarkko Ruutu NHL-ottelussa Buffalossa vuonna 2009. Pelaajakehityksen parissa työskentelevän Ruudun mukaan huippu-urheilun seuraava kehitysaskel löytyy henkisistä taidoista. Kevin Hoffman / All Over Press
Lopulta keskustelu palaa kuitenkin aina samaan asiaan: pelaajaan itseensä.
Vaikka ympärillä olisi huippuvalmentajat, parhaat olosuhteet ja vahva tukiverkosto, menestyksen perusta löytyy Ruudun mukaan omasta asenteesta.
– Tärkein ominaisuus on halu harjoitella ja tehdä töitä. Pitää panna itsensä likoon joka päivä. Oikoteitä ei ole.
Ruutu muistuttaa, että valmentautuminen ei tarkoita pelkästään fyysistä harjoittelua.
– Se tarkoittaa sekä fyysistä että henkistä valmentautumista. Lopputulos on yleensä se, mitä matkan varrella ansaitsee.
Kaikista ei tule NHL-pelaajia, mutta sillä ei hänen mukaansa ole lopulta suurinta merkitystä.
– Jokaisella on erilainen potentiaali. Jos pystyy ulosmittaamaan oman potentiaalinsa, oli sarjataso mikä tahansa, se on kunnioitettavaa ja siihen voi olla tyytyväinen.
Hetken mietittyään hän tiivistää ajatuksensa vielä yhteen lauseeseen.
– Lahjakkuus harjoitella on aika pitkälti päästä kiinni. Se on monessa tapauksessa se kaikkein tärkein ominaisuus.