Kuvitus: Heidi Cantell, kuva: Adobe Stock
Susijengi vahvisti asemaansa kesän 2027 MM-kisoihin, kun se voitti kotikentällään Unkarin 85–77. Kuten marraskuun karsinta-avauksessakin, Unkari sai Suomen pelin tuntumaan vaikealta. Tällä kertaa kuitenkin käytettävissä olleet keinot tilanteen parantamiseksi olivat merkittävästi erilaiset – erityisesti Lauri Markkasen läsnäolon ansiosta.
Purkaamo
Vuohen Purkaamo tarkastelee, mitä maailman urheiluareenoilla tapahtui ja miksi.
Aluksi vaikutti siltä, että Susijengin marraskuinen painajainen voisi toistua. Peli näytti nimittäin hämmästyttävän samalta kuin tappiollinen Unkari-ottelu vieraissa marraskuussa. Unkari sai Suomen pois rytmistä, teki pelistä tahmeaa ja vaikeutti erityisesti Suomen sisähyökkäyksiä.
”Tiedän, että Euroopassa saa pelata kovempaa kuin NBA:ssa. Jos lähtee heittämään ja toinen roikkuu ranteessa, se ei minun mielestäni kuulu pelikovuuteen. Se on virhe molemmissa maanosissa. Siihen vähän turhauduin, mutta muuten oli odotettavissa, että ei ole maailman helpoin peli edessä. Kivaa se on, kun saa pelata kovaa”, Lauri Markkanen totesi nauraen.
Peliaikaa oli kulunut yli 14 minuuttia ennen kuin joku muu Suomen pelaaja kuin Markkanen onnistui tekemään kahden pisteen korin. Sekään ei tullut vaivatta, mutta Elias Valtonen taisteli itsensä korille, heitti pallon koriin ja sai vielä vapaaheiton kaupan päälle.
Yksi asia oli kuitenkin merkittävästi toisin kuin marraskuussa: Suomi löysi tilaa kaaren takaa. Suuri syy tähän oli se, että toisin kuin marraskuussa, kentällä oli Lauri Markkanen. Markkanen vaatii vastustajilta niin paljon huomiota, että tilaa avautuu väkisin muualle – erityisesti, jos Markkanen tuplataan, kuten Unkari myös yritti.
Voit lukea jutun loppuun uudesta urheilumedia Vuohesta. Siirry Vuoheen.
