Vegas on täynnä pelaajia, jotka herättävät voimakkaita tunteita. Ratkaisukykyinen Mark Stone, joka on kuvassa pysäyttämässä Carolinan Taylor Hallia, on yksi heistä. AOP
Lajinsa suurin, mutta neljästä pohjoisamerikkalaisesta ammattilaispalloilusarjasta liikevaihdoltaan pienin, NHL etsii kasvumahdollisuuksia sekä mantereen sisältä että Euroopasta.
Rapakon takainen kiekkokulttuuri elää tarinoista ja keskustelunaiheista. Vegas Golden Knights tarjoaa huomattavasti enemmän tällaisia kuin Carolina Hurricanes.
Vajaan kymmenen vuoden takaisesta laajennusjoukkueesta on kehittynyt sarjan pahamaineinen joukkue, joka ei esimerkiksi noudata liigan mediakäytäntöjä. Tuorein esimerkki on Anaheim-pudotuspelisarjan jälkeinen tilanne, jossa Vegas ei avannut pukukoppiaan medialle eikä päävalmentaja John Tortorella saapunut mediatilaisuuteen ottelun jälkeen.
Työelämän normitkin ovat ajoittain koetuksella. Miltä kuulostaa, että saat potkut, mutta et voi neuvotella uudesta työsopimuksesta toisen työnantajan kanssa? Näin kävi Tortorellan edeltäjälle Bruce Cassidylle.
Paheksuttavinta on kuitenkin se, että Vegas toimii aggressiivisesti markkinoilla. Joukkueenrakennus on jatkuvaa nousuhumalaa ja poikkeaa räikeästi vakiintuneesta seurajohtamisesta. Kaukalossa pelaavat taustaltaan värikkäät (= myyvät) rokkihahmot. Kasinokaupungille sopivasti tuote on viimeistelty yliampuvilla ohjelmanumeroilla.
Kaiken tämän vuoksi se on NHL:n inhokki: kylmäkiskoinen röyhkimys, jonka koetaan voittavan väärillä keinoilla. Polarisoiva joukkue ruokkii ilmiönä itse itseään. Liigan markkinointikoneiston ei kannata sellaista kättä purra.
Markkina-alueeltaan pienempi, mutta pysähtyneisyyden vuodet taakseen jättänyt Carolina Hurricanes on kuin sen johtava pelaaja Sebastian Aho. Ihan kelvollinen, mutta mitäänsanomaton. Se jättää jäljen paikallisesti vahvassa fanikulttuurissa Raleigh’ssa, mutta seura on kaukana Montrealin ja New York Rangersin kaltaisista suurista brändeistä.
Se, että valmentaja Rod Brind’Amourin pitkä prosessi ottaa viimeisen askeleen, on vaatimaton tarina. Ainakin paljon vaatimattomampi kuin se, että Torontossa vuodesta toiseen kritisoitu Mitch Marner vaihtaa maisemaa ja voittaa seuraavalla kaudella mestaruuden ja Conn Smythen, pudotuspelien arvokkaimman pelaajan palkinnon.
Reaktioita suuntaan ja toiseen herättää myös se, jos seksuaalirikoksista aiemmin epäilty Carter Hart torjuu Vegasin mestariksi aloittavana maalivahtina. Nähtyjen otteiden perusteella Hartista huolimatta, ilkeä sielu lisäisi. Myös kiinnostaa, jos omaa show’taan kulisseissa vetävä kulttivalmentaja Tortorella nostaa Vegasin ykköseksi tultuaan yllättäen peräsimeen runkosarjan lopulla.
Säväyttävätkö Carolinalta esimerkiksi Frederik Andersenin, Seth Jarvisin, Andrei Svetshnikovin tai Jaccob Slavinin kaltaiset persoonat tai uratarinat? Johtaako Taylor Hallin huipputehokas kausi muuhun kuin pelkkään ”ihan kiva” -olankohautukseen?
On selvää, minkä joukkueen puolella suuren yleisön sympatiat ovat. Pelillisten voimasuhteiden ja pelin kehityksen näkökulmasta Carolinalle soisi mestaruuden. Tällä hetkellä momentum on Carolinan puolella.
Canesin mestaruus ei välttämättä kuitenkaan olisi voitto NHL:lle.
