Venla Roine teki liigadebyyttinsä TPS:n joukkueessa vain 16-vuotiaana. Nykyisin hän toimii HPS:n ykkösmaalivahtina. MIKKO STIG / LEHTIKUVA / LEHTIKUVA
Roine on nykyään helpompi päästä yli virheistään, mikä on tuonut lisää rentoutta pelaamiseen.
Helsingin Palloseuran maalivahti Venla Roine on lyhyessä ajassa oppinut olemaan armollisempi itselleen. Tämä saattaa olla yksi syy hänen erinomaiselle pelivireelleen tällä kaudella.
Toista kautta HPS:n joukkueessa pelaava Roine kantaa ykkösvahdin roolia jalkapallon Kansallisessa Liigassa, jossa joukkue kilpailee mitaleista. Hänet äänestettiin myös liigan tähdistökentälliseen kesäkuussa.
– Oli mukava yllätys päästä siihen kentälliseen. Tuli tunne, että joku muukin ajattelee, että olen pelannut hyvin, Turusta Helsinkiin siirtynyt Roine kertoo.
HPS:n kauteen on mahtunut myös muutama heikompi ottelu, joissa joukkue ei ole onnistunut täyttämään odotuksia.
– Ne ovat olleet pelejä, joissa koko joukkueelta on puuttunut jotain. Olemme pelanneet noin 80-prosenttisella teholla.
Sarjakärki HJK on onnistunut kasvattamaan etumatkaansa 11 pisteeseen kakkosena ja kolmosena oleviin Ålandiin ja KuPSiin. Tinja-Riikka Korpelan vahvistama HPS lähtee ylempään jatkosarjaan neljänneltä sijalta.
– Klubin kiinni saaminen ei ole enää vain omissa käsissä, vaan muidenkin pitäisi pystyä viemään heiltä pisteitä. Heidän etumatkansa yllättää, koska alkukaudesta ei HJK:ta pidetty niin ylivoimaisena, Roine pohtii.
Iso työ henkisellä puolella
Roine kertoo, että pelkästään viime kauteen verrattuna kehitystä on tapahtunut erityisesti henkisellä tasolla.
Hän myöntää olleensa erittäin vaativa itseään kohtaan. Virheet jäivät pitkäksi aikaa mieleen, ja tappiot saattoivat vaikuttaa mielialaan useita päiviä.
– Edelleen olen itkenyt tappioiden jälkeen, ja häviäminen harmittaa. Nykyään kuitenkin käsittelemme virheet heti seuraavissa harjoituksissa ja keskitymme jo seuraavaan otteluun.
Jännitys ennen pelejä vaikutti vielä viime kaudella enemmän Roineen suoriutumiseen. Nyt sen hallinta on helpompaa.
Erityinen henkilö ansaitsee suurimman kiitoksen vaikeuksien käsittelyssä.
– Mira Andersson antoi meille henkistä valmennusta TPS:ssä. Hän oli varmaan ainoa, joka sai minut pysymään järjissäni vaikean debyyttikauden aikana Turussa, Roine avaa tepsilegendan tarjoamaa apua.
Roine debytoi TPS:n joukkueessa liigassa vain 16-vuotiaana.
– Palasin pitkän loukkaantumisen jälkeen, ja se kausi oli muutenkin todella raskas.
Mitään traumoja teininä pääsarjaan hyppääminen ei kuitenkaan ole jättänyt. Päinvastoin.
– Olen miettinyt sitä jälkeenpäin jonkin verran. Olen edelleen sitä mieltä, että ansaitsin silloin debyyttini. Olin tehnyt valtavasti töitä sen eteen.
Tinni Korpela kollegana
Kiinnostus HPS:n maalivahtiosastoon on tällä kaudella suuri, sillä vuosia Suomen ykkösmaalivahtina pelannut Korpela liittyi joukkueeseen täksi kaudeksi.
– Voit varmaan arvata, että olen jokusen kerran vastannut kysymykseen, miltä tuntuu pelata Tinnin rinnalla, Roine nauraa.
Kun Roine kuuli Korpelan liittyvän HPS:ään, hänen reaktionsa oli melkoinen.
– Rehellisesti sanottuna olin, että mitä ihmettä. Mietin oikeasti, miten minun pitäisi käyttäytyä hänen kanssaan, Roine muistelee nauraen.
Arjesta tuli pian kuitenkin rentoa. Korpela jakaa mielellään tietoja nuoremmille kollegoilleen.
– Olen saanut häneltä valtavasti tietoa ammattilaisuudesta, ulkomailla pelaamisesta ja kaikesta uraan liittyvästä. En voi edes arvioida, kuinka hienoa on kuulla asioita, joita vain hänen kokemuksellaan voi tietää.
– On arvokasta, jos hän sanoo, ettei jokin päästetty maali vaikuta uraan mitenkään. Hän osaa olla lempeä itselleen, kun taas itse olen vielä siinä vaiheessa, että virheitä ei saisi tulla ja olen huono, jos mokaan.
Kuitenkin karu fakta on, että kaksikko kilpailee saman pelipaikan peliajasta.
– Tsemppaamme toisiamme tosissaan, mutta samaan aikaan emme voi antaa kaikkea itsestämme toisillemme.
Ei enää ehdottomia aikarajoja
Pelaamisen ohella Roine toimii maalivahtivalmentajana Järvenpäässä JäPSin naisten edustusjoukkueessa.
Aluksi yhdistelmä tuntui raskaalta, kun Roine asui Helsingissä ja matkusti omien harjoitustensa jälkeen valmennushommiin. Nykyään koti on Järvenpäässä, ja valmentaminen sujuu arjessa paremmin.
Roine ei näe itseään valmentajana. Hän kuitenkin rakastaa analysoida pelejä ja tilanteita, joten valmentaminen on hänelle mieluisaa puuhaa.
– Katson paljon klippejä omista peleistä ja harjoituksista. Joskus kentällä tuntuu siltä, ettei johonkin palloon olisi voinut ehtiä, vaikka valmentaja niin sanookin. Videolta huomaa, että olin alun perin sijoittunut väärin, ja sitten olenkin samaa mieltä valmentajan kanssa, Roine pohtii.
Roine arvioi, että valmentajaksi ryhtymisen jälkeen myös omien pettymyksien käsittely on helpottunut.
Pitkän aikavälin tavoite Roineella on ulkomailla ammattilaisena, ja puheissa vilahtaa myös Helmarit. Tavoitteet eivät kuitenkaan ole enää niin ehdottomia, ainakaan aikarajoihin liittyen.
– Ennen mietin todella tarkkaan, milloin pitäisi päästä mihinkin. Nykyään tavoitteet ovat samat, mutta ei ole mitään kiirettä sen suhteen, että milloin mitäkin tapahtuu.
