Tutkimusalus Aranda ylittää levälauttoja elokuussa 2022. Kuva: SYKE, Ilkka Lastumäki.
Laajoja sinileväkukintoja on todennäköisesti odotettavissa Itämeren avovesialueilla lähellä Suomea kesän aikana, sillä ravinteiden tilanne ylläpitää korkeaa riskiä, totesi Suomen ympäristökeskus (SYKE) torstaina.
Itämerenlahdella sinileväkukintojen riski on merkittävä.
Suuren sinileväkukinnan riski on korkea Itämeren pääaltaan pohjoisosassa, Saaristomerestä etelään sekä Selkämeren keskiosissa.
Riski on merkittävä Itämerenlahdella, kun taas Selkämerellä se pysyy alhaisena. Suuria kukintoja voi esiintyä paikallisesti koko rannikkoalueella.
Fytoplanktonille bioavailable fosfori jäi pintavesiin kevätkukinnan jälkeen avomerialueilla pohjoisessa, lukuun ottamatta Selkämerenlahtea. Tämä ravinneylijäämä tarjoaa hyvän lähtökohdan sinilevän kasvulle.
Viime talven sääolosuhteiden vuoksi Itämerenlahden vesikerrokset eivät sekoittuneet. Tämä vähensi pohjavesikerroksista pintaveteen päätyvän fosforin määrää, ja fosforipitoisuus pinnassa oli alhaisempi Itämerenlahdella kuin edellisenä vuonna.
“Huolimatta pintaveden tilan myönteisestä kehityksestä, Itämerenlahden sinileväkukintojen riski väheni vain hieman, tai jäi merkittävälle tasolle. Tämän syynä on Itämerenlahden yleisesti korkea fosforitaso, joka on jatkunut koko 2000-luvun. Tämän vuoksi laajoja sinileväkukintoja voi esiintyä suotuisissa sääolosuhteissa joka kesä,” sanoi Jouni Lehtoranta, SYKEn vanhempi tutkija.
Sinilevän esiintymisen riski Selkämerellä on kasvanut merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana. Selkämerenlahdella fosforin niukkuus ei kuitenkaan edelleenkään suosi sinilevän massakukintoja avomerellä.
Selkämerenlahden rannikolla esiintyvien sinileväkukkien lajit poikkeavat muista Suomen rannikkoalueista. Tämän syynä saattaa olla Selkämerenlahden erittäin alhaiset fosforitasot.
“Fosfori on rajoittava tekijä levän kasvulle Selkämerenlahdella, kun taas muilla Itämeren lähellä olevilla avovesialueilla tämä tekijä on typpi. Typpirajoitteisilla alueilla hallitsevat sinilevälajit ovat Nodularia spumigena, Aphanizomenon flosaquae ja Dolichospermum spp. Nämä lajit voivat tuottaa suuria sinileväkukintoja avomerellä. Fosforirajoitteisella Selkämerenlahden rannikolla hallitsevat lajit ovat Planktothrix- ja Phormidium-sukuja, jotka eivät kykene typensidontaan,” sanoi Sirpa Lehtinen, vanhempi tutkija, joka koordinoi fytoplanktonin seurantaa merivarojen hallinnassa.
Sinileväkukinnat esiintyvät yleisimmin juhannuksen ja elokuun lopun välillä.
Sinilevän solunjakautuminen kiihtyy, kun auringonvaloa on runsaasti ja merivesi on lämmintä.
Sinileväkukinnat syntyvät muutaman viikon lämpimän ja aurinkoisen sään jälkeen, erityisesti jos tuulet ovat heikkoja tämän jakson aikana.
Leväkukinnat koostuvat pääasiassa sinileväsoluista, jotka ovat huonossa kunnossa eivätkä enää kykene säätelemään syvyysasemaa vedessä. Sinileväkukintoja voi esiintyä myös pitkälle syksyyn ja jopa jään alla talvella.
SYKE ei julkaise viikoittaisia sinileväkatsauksia säästötoimenpiteiden vuoksi
Tänä kesänä Suomen ympäristökeskus ei julkaise viikoittaisia katsauksia sinilevän yleisestä tilanteesta.
Tämän syynä ovat valtion rahoitusleikkaukset. Sinilevähavaintoja on saatavilla verkkopalveluissa.
