Suomen euroviisuesityksen harjoitukset Itävallassa ovat edenneet hyvin, vaikka lava on erilainen – ”Linda joutuu juoksemaan korkokengissä viulu kainalossa entistäkin intensiivisemmin”

Linda Lampeniuksen ja Pete Parkkosen viisuesityksessä on sama ”rippikoppina” tai ikkunana tulkittava lavaste kuin Uuden Musiikin Kilpailussa (UMK). SARAH LOUISE BENNETT / EBU / HANDOUT / LEHTIKUVA
Show-tuottaja Matti Myllyahon mukaan Suomen viisuharjoitukset Itävallassa ovat edenneet hyvin ja artistit ovat erinomaisessa kunnossa.
Kevään aikana kestänyt odotus päättyy tiistaina, kun tämän vuoden Euroviisut käynnistyvät Itävallan Wienissä.
Suomalaisittain jännitystä on heti tiistaina illalla järjestettävässä ensimmäisessä semifinaalissa, jossa Suomen edustajat Linda Lampenius ja Pete Parkkonen pyrkivät saavuttamaan paikan lauantain finaalissa.
Euroviisuissa Suomen esityksen lavastuksesta löytyy Uuden Musiikin Kilpailun (UMK) mukaisesti ”apokalyptinen” orkesterikoroke tuoleineen ja nuottitelineineen, johon on integroitu pyrotekniikka, jolla lavaste sytytetään tuleen, kertoo show-tuottaja Matti Myllyaho.
– Catwalkilta löytyy ”rippikoppina” tai ikkunana tulkittava lavaste, joka myös syttyy tuleen. Lisäksi katosta putoaa ”palavia papereita”, Myllyaho kertoo Ylen välittämässä sähköpostissa.
Myllyahon mukaan esityksen visuaalisuuteen on mietitty joitakin pieniä viilauksia ja hienosäätöä eri osa-alueilla, kuten valoissa ja kuvauksessa.
– Yksityiskohtia on pitänyt soveltaa myös siinä mielessä, että lavatekniikan ominaisuudet ovat erilaiset kuin UMK:ssa. Lavastevaihtoaika on viisuissa vain noin 40 sekuntia, ja siksi lavasteilla on tiukat paino- ja kokorajat.
Myllyahon mukaan harjoitukset Wienissä ovat sujuneet hyvin ja artistit ovat erinomaisessa kunnossa.
– Lavan hieman erilainen muoto tarkoittaa sitä, että esimerkiksi catwalkilla olevan lavasteen ja päälavan etäisyys on pidempi. Linda saa siis pinkoa korkokengissään viulu kainalossa entistäkin kovempaa, Myllyaho kertoo.
– Linda on ottanut haasteen vastaan ja suoriutunut siitä harjoituksissa erinomaisesti.
Kaksi karismaattista päätähteä
Suomen edustuskappale Liekinheitin on ollut vedonlyöjien voittajasuosikki jo pitkään. Euroviisuja yli neljä vuosikymmentä seurannut ja niistä kirjan kirjoittanut toimittaja Anna Muurinen uskoo, että Liekinheitin on noussut voittajasuosikiksi, koska se on toteutettu todella ammattimaisesti.
– Sillä on kirkas oma ajatus, jota lähdetään heti ensisekunneista viemään eteenpäin. Se on näyttämökuva, jossa on selkeä tarina, ja siinä on kaksi karismaattista päätähteä. Siten se erottuu mielestäni tämän vuoden muista kilpailijoista, Muurinen toteaa.
Lampeniuksella ja Parkkosella on Muurisen mielestä lavauskottavuutta, jota hän pitää tärkeänä Euroviisuissa.
– Erityisesti, kun lauletaan omalla kielellä. Jokainen sana ei välttämättä välity kaikille, joten tunnelman on oltava vahva, ja he ovat saaneet siitä paljon kiitosta.
Poikkeuksellinen lupa
Euroviisuja edeltäneellä viikolla Lampenius ilmoitti sosiaalisessa mediassa, että Euroopan yleisradiounioni EBU on myöntänyt hänelle luvan soittaa viulua livenä Euroviisuissa. Tämä on poikkeustapaus, sillä soittimet on kuultu useiden vuosien ajan Euroviisuissa etukäteen nauhoitetulta taustanauhalta.
– Lampenius on ammattimuusikko, joka haluaa esittää musiikkiaan parille sadalle miljoonalle tv-katselijalle livenä. On todella hienoa, että hän saa siihen mahdollisuuden. Toivottavasti tämä päätös vie Euroviisuja jälleen enemmän elävän musiikin suuntaan, Muurinen sanoo.
Aiemmin kilpailijoita säesti suuri orkesteri, mutta siitä luovuttiin vuoden 1998 viisujen jälkeen.
Ei urheilua vaan kemiaa
Onnistuneissa viisuesityksissä Muurinen pitää tärkeänä, ettei show’n rakentaminen mene ”urheilun puolelle” eikä kolmeen minuuttiin yritetä puristaa liikaa sisältöä.
– Olisi toivottavaa, että itse laulu- ja soittosuoritukseen pystytään keskittymään. Esityksen tulisi olla luonnollinen, jotta se tukisi laulua. Jos esityksen jälkeen jää hölmistynyt olo, että hetkinen, miten tämä melodia meni, niin se on huono merkki, Muurinen pohtii.
– Valtaosa äänestäjistä kuitenkin äänestää lauluja eikä maita. Rauhan säilyttäminen on tärkeää, jotta voidaan luoda suhde katsojaan.
Lisäksi Muurinen korostaa, että esityksessä Lampeniuksen ja Parkkosen välille tulisi syntyä kemiaa.
– Siinä pitäisi mielestäni olla intohimoinen tunnelma, että katsojan pitäisi nähdä myös toisiaan. Toivon, että heidän välilleen syntyy jännite, josta katsoja pääsee osalliseksi. Tulta ja muuta loimua tulee olemaan, mutta heidän välillään pitäisi myös tapahtua jotain.
Raatien paluu semifinaaleihin
EBU julkaisi viime vuoden lopulla joukon sääntömuutoksia, joilla se pyrkii palauttamaan osallistujamaiden ja yleisön viime vuosina horjuntaa luottamusta viisujen äänestykseen. Monet ovat nostaneet esiin esimerkiksi huolen siitä, että Israel on kerännyt epätavallisen suuria yleisöäänimääriä äänestyskampanjoin, joita Yle on kutsunut ”viisuhakkeroinniksi”.
Muurisen mukaan EBU ei ole juuri avannut, miksi se teki sääntömuutokset. Hän kuitenkin uskoo, että viime vuosien jälkeen jotain oli pakko tehdä. Yksi EBUn uudistuksista on se, että tuomaristot palaavat semifinaaleihin.
– Olen ollut joissakin vuosina melko pettynyt raatien toimintaan. Siihen, että ne eivät ole arvioineet lauluja täysin musiikillisesti. Nythän raatilaisten lukumäärää myös kasvatettiin, ja sillä ilmeisesti pyritään saamaan reilumpi tulos.
– Mielenkiintoista tulee olemaan, miten Israeliin suhtaudutaan raadeissa. Toivon, että se tapahtuu rehellisesti. Että kappale pääsee finaaliin, jos se on oikeasti hyvä sävellys.