Demarit! Te hämmentyneet, pelokkaat, toiveikkaat, itseoikeutetut, hemmotellut isänmaalliset toimijat, joiden mielestä oikeudenmukaisuutenne on niin universaalisti itsestäänselvää, että huoneentaulunannekin on Ludvig XIV:n toteamus ”Valtio olen minä”.
Nyt on kuitenkin aurinkokuninkaallisten ylle ilmestynyt pilviä.
Pilvien nimi on ”Keitä me edes olemme?” Ne näyttävät hiljalleen synkistävän koko tulevaisuutenne, jonka luotitte perustuvan siihen, että kaikki järjestyy, kunhan hokee ”hyvinvointivaltion tuho” niin kuin koululainen, johon opettaja menetti toivonsa ensi tapaamisella.
***
Demarit! Mitä kuuluu?
Tai niin kuin te nuoria puolellenne haaliessanne varmaan sanoisitte ”Mikä pössis, friidut ja koipparit?” ettekä silloinkaan ymmärtäisi, miksi teille taas nauretaan.
Tehän vain nuorisokielellä kompuroidessanne halusitte viedä pois huomion siitä, että salakuljetitte juuri Eero Heinäluoman takaovesta ministeriksi, koska Eeroon voi aina luottaa, Eero tekee mitä käsketään ja käskee, mitä tehdään.
Demit, te olette kömpelö puolue. Kuin mykkäfilmin sivurooli kävelemässä neljättä kertaa päin seinää, koska kolmena edellisenä kertana kävelitte päin väärää seinää.
Te valmistelitte syyskuussa ”salaisen paperin”. Paperi liittyi hallituksen talousarvioesityksen eduskuntakeskusteluun ja siihen, millä talousargumenteilla hyökkäisitte Petteri Orpon kimppuun.
Talousarvioesitys? Kolmiosainen yhdyssana! Ihan liikaa teille.
Talous on muutenkin niin epäkiinnostavaa. Ensinnäkään siitä ei ymmärrä mitään, ja toisekseen siitä ei uskalla vaalien lähestyessä sanoa mitään.
Kokoomus sentään yritti tällä viikolla sanoa jotain sanomatta mitään, ja epäselväksi jäi vain, viedäänkö vanhuksilta eläkkeet vai pääseekö eläkkeelle vasta 70-vuotiaana.
Te ette halua loukata ketään eli omaa tulevaisuuttanne sanomalla ääneen ikävistä asioista. Se ei ole sosiaalidemokratiaa. Sosiaalidemokratiaa on ikävien asioiden toteuttaminen sitten, kun maailma on taas kääntynyt oikeaan asentoon, jossa te olette vallassa.
Siksi teidän salaisessa paperissanne ei ollut mitään taloudesta, vaan rasismista ja abortista. Tärkeitä asioita – pus pus, demarit! – mutta kun te ette pystyneet pitämään edes salaista paperia salassa ja talouskeskustelussa puhuitte muusta kuin taloudesta, joillekin kävi ehkä mielessä, että demarit, mitä te itse asiassa osaatte.
***
Demit, hei!
Onko teidän tekoälynne nimi Tytti Tuppurainen?
Ainakin Tuppurainen on tekoälyn lailla kaikkialla ja herättää saman tunteen siitä, että näin maailma loppuu, eikä maailma lopu pamaukseen, vaan siihen kitinään, kun Tuppurainen sanoo ”Pääministeri Orpo, te olette väittänyt…”
Vallitsevin valokuva demariaatteesta on se, jossa Tuppurainen kuiskaa jotain Antti Lindtmanin toiveikkaaseen korvaan. Mitähän se kuiskaa?
”Älä sano yhtään mitään”?
”Siirrä puhe saman tien rasismiin”?
”Muista sitten mennä ajoissa kouluun, ettei tule poissaolomerkintöjä”?
***
Demit hei!
Kuinkahan moni teistä haluaisi pois laivasta, joka ei ole hukkuva, vaan kelluu paikallaan satamassa odottamassa, että saavuttaa määränpäänsä liikkumatta minnekään?
Vaalit lähestyvät. Teidän kannatuksenne tulee vielä laskemaan, koska te ette tiedä, millä kannalla kannattaisi olla, ja jos jotkut teistä tietävätkin, ne velvoitetaan olemaan toisella kannalla, joka ilmoitetaan ehkä myöhemmin, nyt on vähän epäselvää, mitä mieltä pitäisi olla, pitäisikö muuten taas tuomita rasismi, kun ei olla tehty sitä tuntiin.
Vaikka laiva on jo alkanut haista jätteiltä ja vessat ovat tukossa, vaikea sitä on jättääkään, sillä edessä voi olla parhaassa tapauksessa ministerinpaikka.
Pelkäättekö te jo, demarit? Ja kumpaa enemmän: kannatuksen laskua vai sitä, että häpeä itsestänne tulee vielä kasvamaan?
Parin viikon päästä julkaistaan Antti Lindtmanin vaalikirja Tulirinta. Siinä Lindtman kertoilee elämänsä iloista ja suruista sekä siitä, kuinka ”taistelun tuli nousee taas rintaan”.
Antti Lindtmanin kirjan nimi on Tulirinta.
Tulirinta.
Pelottaako jo, demarit?
