Kuva: Colourbox
Nyt se tuli, lopulta.
Oikeudenpalautus kaikesta pilkasta, jota perheeni on kohdistanut minuun vuosikaudet, kun olen vain yrittänyt elää terveellisesti ja turvata rakkaitteni tulevaisuuden opastamalla heidätkin terveyden tielle.
Erikoislääkäri sanoi sen ääneen.
Ilta-Sanomien verenpaineen alentamista käsittelevässä jutussa sisätautien erikoislääkäri, tutkimusprofessori Antti Jula kertoi, ettei osta suolaa kotiin lainkaan (IS 24.9.).
Ihan niin kuin minä!
Ei ole montaa päivää siitä kun kuopukseni kertoi taas lempitarinansa siitä, kuinka hän laittoi suolaa pastan keitinveteen.
Itse en muista tätä, mutta legendan mukaan sain keskivertoa rajummat raivarit ja huusin, että yrittääkö hän tappaa meidät kaikki. Sitten heitin dramaattisesti suolapaketin roskikseen. Hän oli noin 12-vuotias.
Seuraavalla viikolla kuulemma itse etsin suolaa kaapista ja ihmettelin, kuinka sitä ei ole.
Toinen suolasuhdettani kuvaava episodi iski anoppiin. Hän taisi olla meillä ensimmäisiä kertoja yötä ja toivoi kaurapuuroa aamiaiseksi. Tein puuron kuten yleensäkin, mutta syötyään puolet annoksestaan mummi sanoi ujosti, että tästä on tainnut suola unohtua.
Olin kovin nolo, nuori miniä, ja selittelin, että kun meillä ei laiteta suolaa puuroon, niin en ollut huomannut hänellekkaan laittaa, anteeksi anteeksi.
Pari kuukautta myöhemmin mummi kertoi, että hänkin oli lopettanut suolan käytön puurossa.
– Puuroon ei kannata laittaa kotona suolaa lainkaan, erikoislääkäri Julakin kertoi kollegan haastattelussa.
Kolmas elämäni suolatrauma liittyy kokkiveljeeni. Hän tuli vuosia sitten mökillemme ja oli luvannut laittaa ruoan kaikille, tuovansa kaikki tarpeet mukanaan. Siis kauhan varteen!
– Missä teillä onkaan suola?
Muistan elävästi hänen ilmeensä, kun hän kuuli, ettei meillä ole suolaa. Siinä oli ällistystä, järkytystä ja paheksuntaa. Ammattikokin mieleen ei ollut juolahtanutkaan, etteikö kaikilla ihmisillä ei olisi kaapissa suolaa.
Erikoislääkärin haastattelu oli siis kuin sokeria haavoihini, mutta eipä suolafasismi ole minua pelastanut. 80 prosenttia suolasta kun saadaan muualta kuin kotoa.
Joudun pitämään paineeni kurissa verenpainelääkkeillä, kuten niin moni muukin. Kolmella neljästä 60 vuotta täyttäneestä on kohonnut verenpaine, kun kriteerinä pidetään arvoa 140/90 mmHg tai lääkitystä. Ihanteellinen alapaine olisi vielä vähemmän.
Ja ongelma alkaa jo nuorena: samoilla kriteereillä noin puolella 30 vuotta täyttäneistä on kohonnut verenpaine.
Lohduttaudun ajatuksella, että tilanne olisi vielä pahempi, jos ripottaisin suolaa kotiruokaani.
