Alex Zanardille on sattunut enemmän onnettomuuksia kuin yhdelle ihmiselle pitäisi. Kuva: Zuma / MVPhotos, EPA-EFE / AOP
Se tapahtui ensimmäisen kerran syyskuussa 2001.
Kun lääkäri Terry Trammell pääsi onnettomuuspaikalle täystuhon keskelle, hän luuli liukastelevansa öljylammikossa. Todellisuudessa lammikko oli autonromusta ajoradalle valuvaa Alex Zanardin verta.
Saksan Lausitzringillä oli käynnissä rata-autoilun CART-sarjan osakilpailu. Entinen F1-kuski Zanardi oli yhdysvaltalaisen sarjan tähti ja kaksinkertainen mestari.
Nyt hän oli joutunut niin kammottavaan kolariin, että paikalle ensimmäisten joukossa ennättänyt Trammell kertoi canoe.com-sivustolle luulleensa tuhon johtuvan pommin räjähdyksestä.
Kanadalainen kilpakumppani Alex Tagliani oli törmännyt varikolta radalle palanneeseen ja jostain syystä ajoneuvonsa hallinnan menettäneeseen Zanardiin lähes 300 kilometrin tuntivauhdilla.
Kun Trammell pääsi autolle asti, syntyi seuraava shokki. Hän huomasi, että Zanardilta puuttuivat kummatkin jalat. Ne olivat leikkautuneet irti.
Zanardi jäi henkiin ja osoitti toipumisessaan uskomatonta sitkeyttä. Seuraavana vuonna hän käveli jo proteesien avulla ja sitä seuraavana palasi rata-autoilukisoihin. Puhuttiin ihmeestä.
Zanardin kolari oli hurja. Auton keulan mukana lähtivät kuljettajan jalat. Kuva: Matthias Hiekel / Zuma / MVPhotos
Autosta valui verta ajoradalle. Kuva: Matthias Hiekel / Zuma / MVPhotos
Zanardi on CART-sarjan kaksinkertainen mestari. Kuva: Sutton Motorsports / Zuma / MVPhotos
Zanardi ehti ajaa myös F1-sarjassa. Kuvassa hän on Mika Häkkisen ja Michael Schumacherin taustalla. Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva
Toisen kerran kuolema kolkutti ovea kesäkuussa 2020.
Zanardi oli vaihtanut rata-autoilun paraurheiluun ja tarkemmin käsipyöräilyyn. Hän oli myös menestynyt. Italialainen palasi sekä Lontoon 2012 että Rion 2016 paralympialaisista kotiin kahden kultamitalin ja yhteensä kolmen mitalin kanssa.
19. kesäkuuta 2020 tuolloin 53-vuotias Zanardi törmäsi kesken kilpailun rekan perävaunuun tuhoisin seurauksin. Italialainen kävi läpi monta neurokirurgista operaatiota, ja hänet vaivutettiin keinotekoiseen koomaan.
Zanardia hoidettiin ensin Sienassa ja siirrettiin sitten sairaalahoitoon Milanoon lähemmäs kotiaan.
Kesällä 2021 Zanardin vaimo Daniela kommentoi miehensä vointia. Kommentteja siteerattiin runsaasti joka puolella maailmaa.
– Alexin tila on periaatteessa vakaa. Hän on parhaillaan erikoisklinikalla Milanossa kuntoutusohjelmassa. Hänen kuntoutumistaan yritetään edistää lääkärien, neuropsykologien, fysioterapeuttien ja puheterapeuttien avulla, vaimo sanoi.
Daniela kertoi, että Zanardi kohtasi vaikeassa kuntoutusprosessissa monta takaiskua. Hän oli kuitenkin vakaassa tilassa ja pystyi osallistumaan aivojensa ja kroppansa kuntoutukseen.
– Hän pystyy kommunikoimaan kanssamme, mutta ei puhumaan. Pitkän kooma-ajan jäljiltä äänijänteiden olisi saatava elastisuutensa takaisin. Tämä on mahdollista vain harjoitusten ja terapian avulla. Hänellä on yhä paljon voimaa käsissään, Daniela kertoi.
Joulukuussa 2021, puolitoista vuotta onnettomuuden jälkeen, Zanardi siirrettiin kotihoitoon.
Zanardi joutui uudestaan medihelin kyytiin kesäkuussa 2020. Kuva: ANSA / EPA-EFE / AOP
Zanardin pyörä rekkakolarin jälkeen. Kuva: ANSA / EPA-EFE / AOP
Zalardi pyöränsä selässä ennen kolaria. Kuva: IPA / Zuma / MVPhotos
Tämän jälkeen Zanardin kuulumisia on saatu odottaa turhaan. Viime vuodet perheen tiedotuslinja on ollut hyvin samankaltainen kuin Michael Schumacherin perheellä.
Julkisuuteen ei ole vuoden 2021 jälkeen tihkunut enää lainkaan tietoa kuntoutuksen etenemisestä.
Jotain tietoa Zanardin perheen edesottamuksista on kuitenkin löydettävissä. Zanardi ja vaimo Daniela perustivat jo ennen käsipyöräilyonnettomuutta Obiettivo3-nimisen yrityksen, jonka ideana on mahdollistaa urheileminen niille, joille se ei ole samalla tavalla mahdollista kuin vammattomille ihmisille.
Yritys toimii edelleen aktiivisesti, tukee paraurheilijoita ja pyrkii auttamaan hiljattain vammautuneita urheilun pariin. Kesällä Daniela kävi italialaisella Radio Radio -radioasemalla kertomassa ilouutisen. Obiettivo3 oli solminut historiallisen sopimuksen Italian pyöräilyliiton kanssa.
Sopimuksen tavoite on, että yhä useampi vammautunut ihminen voi harrastaa pyöräilyä. Siihen sisältyy sanan levittämistä ja varusteiden lainaamista. Liitto tarjoaa Obiettivo3:n urheilijoille myös valmennusapua.
– Obiettivo3 syntyi parapyöräilystä, ja se on sittemmin laajentanut myös muihin lajeihin. Nykyään meillä on yli 150 paraurheilijaa eri lajeista. Siksi haluamme tehdä yhteistyötä eri liittojen kanssa, ja pyöräilyliitto oli saatava mukaan, Daniela sanoi.
Obiettivo3:n verkkosivuilla Alex Zanardi on listattuna yrityksen tiimiin nimikkeellä perustaja.
Zanardi ylsi lopulta nelinkertaiseksi paralympiakultamitalistiksi. Kuvassa kaulaa koristavat Rion 2016 mitalit. Kuva: IPA / Zuma / MVPhotos
Ajaminen onnistui myös proteesijaloilla. Kuva syyskuulta 2003. Kuva: Stefano Rellandini / Reuters
Zanardi on upea esimerkki sitkeydestä. Kuva: IPA / Zuma / MVPhotos
Vaikka Zanardin paraurheilu-ura päättyi miten päättyi, hän on mahtava esimerkki kaikille vammautuneille siitä, miten elämään voi päästä kiinni onnettomuuden jälkeen.
Ensin italialainen palasi sensaatiomaisesti kilpa-auton rattiin proteesijaloilla ja sen jälkeen ylsi moninkertaiseksi paralympiamitalistiksi.
Zanardin asenteesta vammautumiseensa kertoo paljon sitaatti, jonka hän Maximin mukaan lausui herättyään ensimmäisen suuronnettomuuden jälkeen.
– Kun heräsin ilman jalkoja, katsoin sitä puolikasta, joka oli jäljellä. En sitä, joka oli kadonnut, Zanardi sanoi lehden mukaan.
Kaksi vuotta myöhemmin Zanardi palasi Lausitzringin radalle ja ajoi ne 13 kierrosta, jotka jäivät aikanaan ajamatta. Sen jälkeen hän ajoi ammattilaisena vielä kuusi vuotta ennen lajinvaihtoaan.
Neljän paralympiakullan jälkeen tarina näytti saavan onnellisen lopun, kunnes Zanardi menetti pyöränsä hallinnan kisassa ja suistui rekan alle.
Zanardin elämä on ollut käänteineen uskomaton. Vaikka kohtalo on ollut sitkeälle miehellä toistuvasti ilkeä, hänen tarinansa on ennen kaikkea mahtava esimerkki sitkeydestä selviytymisestä.
Tiettävästi tarina jatkuu edelleen Italian Padovassa. Siellä Zanardi treenaa ja pyrkii kuntoutumaan. Elämään vielä kerran normaalia elämää.
