Olli Kopakkala ei sovi perinteisen urheiluhahmon kaavaan. Hän nauttii olutta, käyttää nikotiinia, näkee univelkaisissa kilpailuissaan olentoja metsissä ja myöntää, että hän on liian hidas menestyäkseen lyhyillä matkoilla. Silti 38-vuotias espoolainen valmistautuu Itävallassa triplatriathlonin MM-kilpailuun, jossa häntä odottaa kymmenien tuntien haaste teollisuusalueen tasaisella asfaltilla.
Yötön yö hämärtyy Tunturi-Lapin erämaassa Ylläs–Pallas-tuntureiden ja Lemmenjoen alueella. Kello on kaksi yöllä, takana on 45 tuntia jatkuvaa valvomista ja vaeltamista märissä soissa NUTS 300 -ultrajuoksukilpailussa. Espoolaisen Olli Kopakkalan jalat tärisevät, ja jalkapohjista irtoaa ihoa. Kokonaisvaltainen kipu lamauttaa kehon, ja etenemiseen tarvittava henkinen kestävyys on koetuksella.
Sitten sukelletaan syvälle alitajuntaan.
Hahmot pysyvät paikallaan niin kauan kuin niitä tarkkailee, mutta katseen kääntämisen jälkeen ne häipyvät tyhjyyteen. Näkyjä kestää viidestä kuuteen tuntia putkeen.
Tavoitteellisen harjoittelun ohella Kopakkalalla on yksinkertainen toimintatapa uusien kokemusten hankkimiseksi: jos joku tuttu tai tuntematon kutsuu häntä mukaan urheilemaan tai kilpailemaan, hän pyrkii aina vastaamaan myöntävästi.
Mättäät alkavat herätä henkiin ja muuttuvat pyöreiksi nallekarhun päiksi. Hämärän keskeltä ilmestyy asioita, joita suomalaisessa metsässä ei pitäisi olla: aukion reunalta nousee esiin mystisiä symboleita ja pentagrammeja. Reitillä tulee vastaan hevosia. Joessa makaa hylätty auto. Polun varrelta astuvat tyhjyyden keskeltä esiin äiti ja tytär, jotka tuijottavat Kopakkalaa ja vilkuttavat hänelle ääneti.
Hahmot pysyvät paikallaan niin kauan kuin niitä tarkkailee, mutta katseen kääntämisen jälkeen ne häipyvät tyhjyyteen. Näkyjä kestää viidestä kuuteen tuntia putkeen.
Tila vertautuu psykoosiin. Se on uupuneen alitajunnan heijastumaa, kun ihminen viedään äärirajoille.
”Silloin tuli vähän semmoinen tunne, että onkohan tämä pysyvä olotila minulla”, Kopakkala muistelee kahden vuoden takaisia kilpailuja.
Huoltopisteellä vastaan tulleelle puolisolleen Kopakkala totesi rehellisesti, että nyt lähdetään kotiin. Neljän tunnin unien jälkeen mieli kuitenkin muuttui, ja matka jatkui perille saakka.
