DF File Photo.
Neljän puolueen hallitus arvioi pistepohjaisen työperäisen maahanmuuton järjestelmän toteutettavuutta maassa.
Työ- ja elinkeinoministeriö on laatinut raportin, jossa verrataan vastaavia malleja eri maissa, kuten Kanadassa ja Australiassa, ministeriö kertoi tiedotteessaan maanantaina viitaten raporttiin.
Raportin mukaan pistepohjaista järjestelmää on toteutettu ja käytetään eri tavoin eri maissa, ja tällaisen järjestelmän käyttöönotto Suomessa edellyttäisi selkeän tavoitteen asettamista.
Suomen nykyinen työperäinen maahanmuuttomalli perustuu työnantajien työvoimatarpeeseen, mikä tarkoittaa, että Suomeen pääseminen edellyttää työsuhdetta tai työtarjousta.
Lisäksi hakijan on täytettävä hallituksen asettamat tietyt kriteerit, mukaan lukien vähimmäistuloedellytys. Luvan myöntämisen ehdot vaihtelevat sen mukaan, onko henkilö tulossa Suomeen asiantuntijana vai työntekijänä.
”Olen tyytyväinen tähän raporttiin, joka vertaa eri pistepohjaisia maahanmuuttomalleja kansainvälisesti. Se tarjoaa tietoa päättäjille saatavilla olevista vaihtoehdoista työperäisen maahanmuuton kehittämiseksi tulevaisuudessa,” sanoi työllisyysministeri Matias Marttinen, joka tilasi tutkimuksen tiedotteessa.
Pistepohjainen maahanmuuttomalli tarkoittaa, että hakijoita arvioidaan ennalta määriteltyjen kriteerien, kuten koulutuksen, kielitaitojen, työkokemuksen ja iän, perusteella.
Keskeinen ero eri maiden malleissa on se, perustuuko malli hakijoiden väliseen kilpailuun (ranking) vai heidän kelpoisuuteensa (kynnys).
Verrattuna nykyiseen suomalaiseen malliin, maissa, joissa käytetään pisteytysmodellia, hallituksella on merkittävä rooli hakijoiden valinnassa.
Raportissa todettiin, että pistepohjaista järjestelmää voitaisiin myös hyödyntää Suomessa kehittämällä nykyistä työperäisen maahanmuuton mallia.
Tämä edellyttäisi, että pisteytysjärjestelmälle asetetaan tavoite ja että pisteytyskriteerit sekä niiden arviointitapa käytännössä määritellään selkeästi.
Pisteytys todennäköisesti johtaisi lisääntyvään byrokratiaan maahanmuuttajille ja kasvattaisi viranomaisten ja työnantajien hallinnollista taakkaa.
Jotta pistepohjaiseen järjestelmään tehtävät lisäinvestoinnit olisivat perusteltuja, järjestelmän tuottamat hyödyt tulisi siten olla selkeitä.
